Tehosunnuntai

Eli siis mulla oli tänään vapaapäivä, ja sen kunniaksi tehtiin Carolinan kanssa 2,5 h lenkki ihanassa aurinkoisessa Fississä. Siis oli tosi lämmin päivä, täällä aurinko lämmittää ihan eri tavalla kun Suomessa, vaikka olisi +5 astetta, on silti tosi lämmin jos aurinko paistaa. Mutta oli ihan hirveän kiva vaan tallustella ympäriinsä ja jutella niitä näitä. Meillä oli taas niin hauskaa, kun Carolina ei puhu niin hyvää englantia, ja mä en taas puhu yhtään portugalia, niin me puhutaan sitten yhdessä huonoa saksaa. No, siinähän oppii! On vaan tosi hankalaa kun Carolina on koko ajan töissä, ja vielä eri aikoina, ettei pystytä näkemään niin usein. 

Sitten sellainen kauhea juttu. Rinteissä ei ole vielä melkein yhtään lunta, kun täällä vaan aurinko paistaa on lämmin. Ja viikon päästä on jo joulukuu. Tuleehan tänne ihmisiä silti? En kestä enää yhtään välikauden päivää täällä, nothing to do. Siis eihän me sitä laskettelua C:n kanssa edes odoteta, vaan niitä komeita miehiä ja baarielämää. Mutta tässä hieman kuvia sunnuntaikävelyltä. 

Ilman meikkiä, rasvaa  naamassa, juuri heränneenä kotiäitivaatteissa. Tältä mä näytän nykyään,  not  good!  Ja kysyeessä ei ole todellakaan mikään iso järvi, vaan pieni tekolammikko. 

Suora näkymä omaan hobittikylääni Serfausiin Fissistä. 

Naapurin haflingeri

Itkumusiikkia

Vihaan kun Mumford & Sons ei voinut ottaa tätä biisiä uudelle levylleen. Vääryyttä. 

Ihana päivä!

Tänään on ollut yksi näistä kivoista päivistä. Lapset on ollu tosi hyvällä tuulella, molemmat on vaan tanssinu ja laulanu koko päivän. Mikään ei kyllä oo söpömpää kun 1,5 v Lucy tanssimassa, se on sellasta lantion pyöritystä ja siihenkään ei meinaa tasapaino riittää. Eli siis tanssi näyttää siltä miltä mä näytän parin skumppapullon jälkeen. Mutta vaan visuaalisesti miellyttävämpänä. Sitten syötiin sellasia ihania rasvasia pihvejä. Mun on kyllä taas pakko alkaa lenkkeileen, onneksi kalorit katosivat edes hiukan kun oltiin 8v:n kanssa pihalla, sai taas juosta perässä mäkiä ylös kunnolla. Mutta siis jee jee.

Ei enää niin tuskainen matka osa IV Zürich

Eli siis edellisten kuvien jälkeen on vielä pakko avautua miksi rakastuin kaupunkiin ihan täysin. No ensinnäkin kaikki edellytykset onnistuneeseen reissuun olivat kohdallaan, mahaan ei enää sattunut niin paljoa, junat olivat ajoissa, kaikki oli täydellistä. <3Zürich<3 on vähän niinkun Helsinki laajennettuna ja kauniinpana ilman merta, tai keskusta on tosi sellanen perus klassinen, plus Louis Vuittonit ja Chanelit. Eli siis jos Zürichiin tulee, saa kyllä varustautua, että kaikki on tosi kallista, vaikka ei noissa mitäänsanomattomista putiikeissa kävisikään. Mutta siis ravintolahinnat oli ihan sellasta normaalia suuren kaupungin luokkaa. Mutta siis budjettimatkaajan paikka ei Zürich ole, se soveltuu sellaiseen päivän parin ihailuun.

 Mutta siis Zürichissä on hirveän kaunista, ja paljon tosi ystävällisiä ihmisiä. Ja ehkä koko Euroopan komeimmat miehet (Bremen on pitänyt kärkipaikkaa tähän asti, jo vuodesta 2009, en tiedä miksi). Siis kaikki Sveitsiläiset ihanat pankkimiehet ovat tietysti Zürichissä, ja siis kadut vilisevät näitä i h a n i a puvut päällä olevia uroksia, joista yhden sain salakuvattua (ei noloa tai mitään), ei ole parhaasta päästä, mutta... Riittää silti. Eli siis jos olet blondi ja sinisilmäinen, sinkku, suuntaa Zürichiin. Tai jätä kumppani kotiin. Kyllä kauppojen ovet aukeavat edessä ja vauhdilla, jopa ilman meikkiä. Olen siis hulluna hyvinpukeutuviin liikemiehiin, en tiedä mikä niissä viehättää. Ehkä se puku vaan. No siis miehet olivat kyllä mun syksyn kohokohta, siis olen vieläkin ihan täpinöissäni. Ja ehkä muutenkin kaupungista. 

Kohtasin myös ennennäkemättömän ongelman, menin vaihtamaan vähän liikaa euroja frangeiksi ja sitten...... käsittämätöntä kyllä en saanut niitä mihinkään tuhlattua. Ja siis nyt ei puhuta mistään pienestä summasta. No. Aluksi meinasin ostaa mielettömän ihanan pipon aidolla turkistupsulla. Sitten onneksi tulin järkiini, en mä voi ostaa aitoa turkista ja maksaa 80 frangia piposta. Syytän melkein tapahtunutta harkintavirhettä ylläolevista ihmisolennoista. Mikään hajuvesi ei tuoksunut hyvältä, mikään ei kelvannut, wtf! Nyt mulla on siis ihan sikana frangeja rahapussissa. Hyvä syy siis lähteä Zürichiin uudestaan. Onneksi kuitenkin ostospakkoa helpotti L'occitanen myymälä, jossa myytiin jo "joulupaketteja", ja koska olin koko ajan ollut rinkka selässä väsyneenä, päätin hemmotella itseäni ihanilla suihkujutuilla. Ja koska iskä on aina ostanut mulle näitä joulupaketteja L'occitanelta ja Body Shopilta, ja tänä vuonna niitä ei ole tulossa, niin päätin hoitaa asian itse. 

Ei enää niin tuskainen matka osa III Zürich kuvina

Eli siis olen rakastunut, rakastumisen kohteena aivan ihana Zürich. Siis. En edes tiedä mistä aloittaisin. No kuitenkin hyppäsin tiistai-aamuna Mulhousesta junaan, ja sitten vaan äkkiä vaihdoin vähän rahaa ja heitin rinkan tavarasäilöön ja lähdin seikkailemaan. Total citygasm, tässä hieman kuvia: 

Zürichissä on vettä joka puolella, löytyy jokea ja järveä! 

Joulunviettoa ja suklaata marraskuun alussa, tykkään!

Jelmoli- ihana luksustavaratalo pääkadun varrella. Plussaa vielä kivoista esillepanoista! 

Ei mitenkään huono paikka hääkuville Limmat-joen varressa! 

Bahnhofstrasse 

Ei Sveitsiä ilman suklaata!  

Päärautatieasema, hauptbahnhof

Tuskainen matka osa II Mulhouse kuvina

Marenkeja

Kaupunkikuvat on kaikki ns. vanhasta kaupunginosasta, missä on tosi kaunista. Kaupungissa on kuitenkin ihan keskustassakin tosi rumia kerrostaloja, ja vielä ränsistyneitä sellaisia, mutta ei niitä tarvi kuvata. 

Éclair au chocolat: Vähän sellasta tuulihattumaista taikinaa, suklaakuorrute (mitä tummempi, sen parempi, sisällä (ks alla) sellasta suklaavanukas/moussejuttua. Hyvää.  Näitä saa mm. myös vanilijanmakuisena. 

Ihania pieniä piirakoita!

Tuskainen matka osa I

Eli siis kotona ollaan. Sanotaanko vaikka näin, että hermojani koeteltiin hyvinkin reippaasti, välillä itketti, sattui, vitutti, mutta... Zürich oli se paras osuus, ehdottomasti. Kuitenkin aloitan matkakertomukseni ihan alusta. Eli siis lähdin kello 6 f****'n 20 täältä Tiibetistä kohti avarampia seutuja, bussissa oli paha olo, maha oli kipeä, väsytti, tuli kiire. Kun yritin ostaa lippua Landeckissa, lausuin Mulhousen niinkuin pitääkinn ["myl us"], ja sitten se lipunmyyjä ei tajunnu. Sit parin sekunnin päästä se vaan "AAA [mulhouse!!]" sillain suomalaisittain. Olin vähän pettynyt, sillä minua ei ymmärretty.

 No Landeckin ja Zürichin välinen juna oli puoli________ tuntia myöhässä. Ja oli muuten myös paluumatkalla. Eli siis jouduin ostamaan törkeen kalliiden lippujeni lisäksi myös Zürichistä uudet liput Ranskaan. Sillä hetkellä itketti, sattui mahaan, vitutti, ei ollut oikeaa valuuttaa, ei mitään. Mutta pääsimpä käymään pikaisesti Baselissa! Kun astuin kaikkien typerien junanvaihtojen ja ahdistuksen jälkeen Ranskaan menevään junaan, en tiedä, että kuvittelinko vain, mutta tuntui siltä, että olisin saapunut johonkin taivaaseen, junassa oli tunnelmavalaistus, penkit oli lämpimiä, konduktööri oli "bonjour" ja hirvittävän ystävällinen ja ah. Sitten elämä alkoi hymyilemään, löysin helposti hotellille, huone oli siisti, jee. Maksoin kerrankin vähän enemmän mun huoneesta, ja... oli se sen arvoista. Ilmaista karkkia, suihkugeeliä haha opiskelijan ja köyhän au pairin unelma. Oli kyllä vähän tylsää nukkua yksin isossa parisängyssä ihan vieraassa paikkaa :(

Sitten lähdin viimeisillä voimillani tutustumaan itse kaupunkiin, joka olikin hyvin pieni, mutta tosi hauska. Tosi erilaisia ihmisiä, sellasta tiettyä underground meininkiä, eikä vaan sellasta siloteltua ulkokuvaa. Ja siis niin mielettömän ystävällisiä ihmisiä, ai että! Itävallassa jos jotain ei ymmärrä, ja sanoo, että sanotko uudestaan hitaammin, ihmiset turhautuu ja alkaa puhumaan englantia ja suuttuu, no, Mulhousessa jos joku (lue moni) asia meni ohi ymmärryksen, ihmiset alkoivat puhumaan tosi hidasta ja selvää ranskaa, ja jutteli ja kyseli että mistä tuut ja toivotti hyvää matkaa. Siis mieletön ero! Itävallassa ei kukaan ala juttelemaan, Suomessakin sitä tapahtuu useammin. No, sitten otin paljon valokuvia, ostin ihan sikana herkkuja, nam nam ranskalaiset leivonnaiset ja jälkkärit, sitten menin melko aikasin nukkumaan. Seuraavaan päivitykseen tulee Mulhousen näkymiä. 

Yllätys!

Yllätys itsellenikin oli seuraava toimenpide, mutta päätin kahden vapaapäiväni kunniaksi (jo maanantaina...) varata hotellin Ranskasta yhdeksi yöksi. Eli siis kukonlaulun aikaan suuntaan maanantaina Mulhouseen, ihan Sveitsin rajalle. Ja houkuttaisi suuresti samalla käydä Strasbourgissa, mutta saa nähdä, jaksanko istua junassa yhtään enempää. Eli siis suunnitelmani on olla maanantai Ranskassa, ja suuntaan sitten Zürichiin heti tiistai-aamuna, josta meinasin hypätä puoli kolmen junaan takaisin kohti Landeckia ja kotia. Todellakin, tulisin mieluiten paljon myöhemmin kotiin, MUTTA viimeinen bussihan Serfausiin saapuu jo 19.05. Mutta siis 36 tuntia silkkaa toimintaa, josta tulee menemään junassa yli 10h. Mutta siis odotan tätä kyllä innolla, toivon, että perhekin lämpiää tälle yölliselle päätökselleni. Tässä matkassa on kuitenkin kaikki katastrofin ainekset tiedossa, joten fingers crossed taas. Kaikki pyykitkin on vielä likasena Kitzbühelin jäljiltä.... No... hotelli on ainakin jo maksettu!

Ja sellainen uutinen, että imuri meni rikki. Joka on ihan hirveä uutinen, koska koirankarvoja on nyt jo joka paikassa. Mielelläni tekisin päivittäiset imurointini. Ja toisaalta taas sitten mulla ei oo mitään tekemistä, 8v:n kanssa on tosi rasittavaa leikkiä koko ajan. Se on kivaa, mutta meinaan aina nukahtaa.  

Vakavia hömppäelokuvia

Rakastan kaikkia hömppäleffoja, en kuitenkaan mitään liian hömppää. U know what I mean. Mutta tässä siis asiallisia hömppäleffoja, joita olen viimeaikoina uudestaan ja uudestaan katsonut ja joihin olen täysin rakastunut. Yleensä pidän kaikesta vakavasta draamasta, mutta hormonihöyryissäni nämä ovat kuitenkin paljon kivempia. Leffat eivät ole mitenkään huippu-uusia mutta kuitenkin ihania! Suosittelen!!

 The Five-Year Engagement. I h a n a kerta kaikkiaan.

Life as We Know it

What to Expect When You're Expecting: Cameron Diazin rooli on tosin mielettömän typerä.

Bachelorette. Ei ollut kovin mullistava elokuva, mutta morsiusneitojen touhu muistuttaa pahasti omaa arkea ilman häitä. Ja huumeita, mutta sen korvaan jollain toisella aineella joskus. 

Kitzbühel kuvina