Ei tää tauti näytä lähtevän millään, aamulla tuntui siltä kun olis jääny tuhannen rekan alle, mut onneks muu perhe oli poissa, niin sain rauhassa vaan kuolla imuroinnin/silittämisen välissä, tietysti olisin sen voinut jättää tekemättä, mut sit taas ne kaikki hommat olis siirtyny huomiselle... No nyt on ainakin kaikki tehty, viimesen silitettävän paidan kohdalla meinas jalat mennä alta. Vihaan sairastaa yksin, on paljon kivempaa jos kotona on ihmisiä jotka voi vaan käskee kauppaan hakeen herkkuja. Nyt en jaksanut ees ravintolaan kävellä syömään.. Mutta eiköhän tää joskus sadan vuoden päästä helpota. Nyt sentään mun huoneessa ei tarvi olla 4 housut jalassa, sillä joku oli tehnyt tälle lämmitykselle jotain.
Haluaisin päivittä blogia vähän paremmin mutta nyt musta ei ole kyllä siihen. Excusez-moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti