Tehosunnuntai

Eli siis mulla oli tänään vapaapäivä, ja sen kunniaksi tehtiin Carolinan kanssa 2,5 h lenkki ihanassa aurinkoisessa Fississä. Siis oli tosi lämmin päivä, täällä aurinko lämmittää ihan eri tavalla kun Suomessa, vaikka olisi +5 astetta, on silti tosi lämmin jos aurinko paistaa. Mutta oli ihan hirveän kiva vaan tallustella ympäriinsä ja jutella niitä näitä. Meillä oli taas niin hauskaa, kun Carolina ei puhu niin hyvää englantia, ja mä en taas puhu yhtään portugalia, niin me puhutaan sitten yhdessä huonoa saksaa. No, siinähän oppii! On vaan tosi hankalaa kun Carolina on koko ajan töissä, ja vielä eri aikoina, ettei pystytä näkemään niin usein. 

Sitten sellainen kauhea juttu. Rinteissä ei ole vielä melkein yhtään lunta, kun täällä vaan aurinko paistaa on lämmin. Ja viikon päästä on jo joulukuu. Tuleehan tänne ihmisiä silti? En kestä enää yhtään välikauden päivää täällä, nothing to do. Siis eihän me sitä laskettelua C:n kanssa edes odoteta, vaan niitä komeita miehiä ja baarielämää. Mutta tässä hieman kuvia sunnuntaikävelyltä. 

Ilman meikkiä, rasvaa  naamassa, juuri heränneenä kotiäitivaatteissa. Tältä mä näytän nykyään,  not  good!  Ja kysyeessä ei ole todellakaan mikään iso järvi, vaan pieni tekolammikko. 

Suora näkymä omaan hobittikylääni Serfausiin Fissistä. 

Naapurin haflingeri

Something to wait for

Onpa hassua, tai yhtäkkiä jään vaan viikoksi lomalle, ja voin elää sillain hassun vapaasti. Aloitan vapaani jo huomenna, ja mennään Carolinan kanssa sunnuntaiseikkailulle Fissiin. Jotenkin hassua, että kylä 3 km päässä on jäänyt minulta täysin tutkimatta, tai kerran oltiin siellä syömässä perheen kanssa, kun niillä on ravintola siellä. Ei me siellä siis usein käydä, kun näillä on kuitenkin 2 ravintolaa meidänkin kylässä. Mutta siis kivaa, toivottavasti olis kiva ilma. Ja sitten maanantaina Wieniin. Tajusin, etten omista yhtään irtolukkoa täällä, tai kun varasin taas dorm-majotuksen, niin pakko saada tavarat jotenkin lukkojen taakse. No, enköhän mä jotain keksi neuvokkaana naisena. Ja ihan parasta taas tutustua uusiin ihmisiin, noissa hostelleissa on aina ihan oma tunnelma ja paljon juttuseuraa ympäri maailmaa. 

Sitten asiasta kolmanteen. Leonardo oli tänään taas hyvin vekkulilla tuulella, ja suusta tuli kaiken maailman hassuja juttuja. Yksi ehkä pimein oli taas ruokapöydässä, kun se alkoi puhumaan jotain Jack Sparrowsta ja legoista ja jostain kummituksista. Muuta en saanut selville, kun että "Alle tot, Roosa lieb" (suom. kaikki kuolleita, Roosa rakas.) Että niin justiinsa. 

Today

*

Haa

Päätös on tehty. Koska tunsin itseni liian vanhaksi ja väsyneeksi, että olisin jaksanut istua satoja tunteja junassa yksin marraskuisessa Itä-Euroopassa, mennään ensi viikko nyt "kevyemmällä" suunnitelmalla, eli suuntaan Wieniin (6-7h matka täältä jo pelkästään...), Budapestiin ja sitten ehkä matkalla poiketaan Bratislavassa. Mutta saan siltikin tällä suunnitelmalla törkeän paljon istua junassa, olisi ollut järkevämpää mennä sinne Italiaan. Keväällä oikeasti haluan sinne/ Krakovaan (jo Budapestista Krakovaan kestää 10-15 h junalla, viikon ajalle se on liikaa aikaa tuhlattuna.) Mutta siis olen hieman pettynyt, koska olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta nyt on silti enemmän vapauksia ja aikaa nähdä enemmän, mm. Unkarissa. Mutta siis Wieniä en niinkään odota, vaan enemmänkin odotan Budapestia, josta olen kuullut pelkkää hyvää. Ja voi että, miten kauniilta se näyttää!: 

*

Chichichichichichcchinchilla

Siis kuin ehkä suurin osa tietää, asun perheessä missä 8v pojalla on Downin syndrooma. Se ei vaikuta menoon yhtään millään tavalla, paitsi että poika oppii vähän hitaammin, ja saa välillä tavallista enemmän kiukkukohtauksia, vähän niinkuin pienempi lapsi. Mutta en ole koko aikana edes ajatellut, että poika olisi jotenkin erilainen. Yleensä kun olen kehitysvammaisten kanssa, ajattelen sitä melkein koko ajan, ja joudun koko ajan miettimään, miten kannattaisi toimia. Perheen poika on kyllä ehkä avoimin ja lämpimin ihminen tämän maan päällä. Ja ihan mielettömän hauska. Poika opettelee juuri lukemaan, ja osaa jo tosi hyvin matikkaa. 

Puhe on kyllä välillä hyvinkin epäselvää, ja vanhemmatkaan ei siitä aina selvää saa. Kuitenkin sekin kehittyy koko ajan. Mutta siis on tullut niin hauskoja tilanteita juuri tämän puheen kanssa vastaan, että ne ovat jakamisen arvoisia. Poika osaa tosi hienosti sanoa vaikeita äänteitä, mutta niiden yhdistäminen sanoihin on välillä vaikeaa. Tänään esimerkiksi ruokapöydässä hajoiltiin ihan täysin (8v mukaanlukien), kun näiden  tuttavaperheessä asuu Alina, Valentina ja sitten lemmikkinä chinchilla. No siis eka kun pojan piti sanoa Alina, se oli alialialialialialialialina, tai kaikki tuli suusta ihan oikein, mutta vähän liikaa tavuja. Ja sitten kun tuli chinchilla, tuli chichichichichinchilla. Ja sitten Valentina vielä samalla tavalla. Siis niin ihana! Poika on hauska kun se itsekin nauraa näille jutuille, ja meillä on aina tosi hauskaa, kun yritetään opetella ääntämään juttuja oikein. Toinen vaikea sana on jostain syystä Gabel (haarukka). Poika sanoo siis sanoo että babel. No lopputulos on tietysti gababel. 

Pavlova

Rakastan yli kaiken Pavlova-kakkua, torttua, tai mikälie se nyt suomeksi onkaan. No kuitenkin siis kyseessä on marenkipohjainen kakku, ja siis muutahan ei tekoon tarvita kuin marenkipohja(t), paljon kermavaahtoa, marjoja tai hedelmiä, tai vaikka suklaata. Mielestäni Pavlova on aina parempaa, jos pohja jätetään ohueksi, tai kun siitä on tehty monikerroksinen. Ja koska jäin googlettelemaan ruokakuvia, jaan ne teillekin. Tehkää tätä munkin puolesta, sillä olen vielä hieman ujo käyttämään perheen keittiötä (ja Serfaushan on kuuluisa marjoistaan ja hedelmistään...............................) Mutta olkaa hyvät, tässä torttua teille. 

*

*

*

Heureka ehkä

Tai ei sittenkään. Jotenkin ketuttaa lähteä yksin junailemaan niin pitkäksi aikaa. Nyt hienosti keksin itselleni pikakierroksen Unkarissa, Slovakiassa ja Puolassa, mutta sitten nyt taas joku potuttaa. Tai jotenkin ei jaksaisi junailla niin montaa päivää yksin, junailu on paljon kivempaa kaverin kanssa. Musta on tullut niin mukavuudenhaluinen ja vanha. 

 Tai miksen vaan voisi lähteä Italiaan, jotenkin se on niin lähellä ja kaikkea. Ja rakastan Italiaa. En mä tiedä. Huomenna on pakko päättää ja varata majoituksia. Jotenkin naurettavaa, että mulla on liikaa vaihtoehtoja, minne voisin matkustaa. Tai ei mitään järkeä. Silloin kun olen Suomessa, kamppailen sen kanssa, etten voi vaan yhtäkkiä lähteä toiseen maahan. Nyt kun kaikki on muutaman tunnin päässä, niin ahdistun ja en saa mitään aikaiseksi. Miten voi olla näin vaikeaa. Toisaalta on ihan hyvä, etten tee mitään typeriä ratkaisuja. Tai olen kuitenkin ehkä maailman äkkipikaisin ihminen, ja rahankäyttöni on välillä holtitonta. Silti typerää. Ja vielä typerämpää valitusta. Anteeksi. 

Perheen tanskandoggi leikattiin eilen. Voitte vaan kuvitella, minkä kokoinen kauluri sille laitettiin. Koira ei

melkein mahdu ovesta ulos. Ja sitten kun se vouhottaa niin paljon, niin hirveä kolina kuuluu, ja kaikki vaan kaatuu. No ainakin hyviä merkkejä siitä, ettei leikkauksesta tullut mitään komplikaatioita. Lupaan kirjoittaa huomenna jonkun järkevän blogipäivityksen. 

Jee

No siis kaikista viimepäivisistä ahdistuksista huolimatta tämään on ollut ihan tosi kiva päivä ja elämä hymyilee. Täällä on paistanut koko viikon aurinko, ja ei pilven pilveä missään koko viikkona, mutta tänään siteen aamulla mittarissa oli + 3 astetta ja kylä taas ihan pilvessä. Kun asutaan niin korkeella, ei voi sanoa että olisi pilvistä, koska ne pilvet on melkein samalla tasolla. Tein aamulla kaikki perussiivoukset, ja sitten mentiin noiden ravintolaan syömään, sellaseen hassuun paikkaan, vähän kun sellanen sushilinjasto, mut siellä pyörii sushin ym sijaan tirolilaisia erikoisuuksia kuten knödeleitä. Ah sain salaattia. Ja oli kiva nähdä, vaikka kylä on vieläkin tosi kuollut, että paikalliset käy siellä syömässä ihan päivisinkin. Vaikka... en nyt siitä ruoasta silti ole kovin innoissani, knödelikeitot pyörii vaan ympyrää. 

Mutta siis päivän huippukohta on erityisesti ollut se, että Lucy 1,5 v halusi ITSE tulla  mun syliin tänään. Se on nyt parin päivän aikana tajunnut, että en oo niin pelottava. Mut ihan huima tunne, kesti 2 kk ennenkuin se täystuholainen tajusi etten ole vaarallinen. Se on jotenkin kasvanut niin mielettömästi viime aikoina. Tänään se myös uskalsi leikkiä mun kanssa jonkun puoli tuntia. Mutta siis winner! Näin hyvä oon lapsien kanssa.......

Mutta matka-asia on vielä ongelma. En osaa sitoutua mihinkään näin lyhyellä aikavälillä. Kello tikittää. Jos olis munaa, ottaisin äkkilähdön Münchenistä Tunisiaan. On muuten ihan kivan hintasia. Ja sitten siellä olis koko ensi viikko aurinkoista ja + 20. Äh äh äh!! Tänään illalla on pakko tietää. Tai huomenna... 

Fuu fuu matkaongelma!

Noni nyt olen "pulassa." Eli siis menin hätäpäissäni sanomaan perheelleni, että aloittaisin lomani sunnuntaina. No.... siis maailman typerin idea, koska tajusin, että tililläni on rahaa semi vähän, kiitos Sveitsin ja Ranskan törsäilyjen, veronpalautukset tai palkka eivät kerkiä tulemaan, trololoo. Eli siis nyt pitäisi keksiä, miten ihmeessä aion viettää viikon. Aluksi oikeasti olisin haaveillut jostain isosta ihanasta kaupungista, mutta sitten tuli ahdistus ja nyt haluaisin vaan jäädä kotiin nukkumaan. Äh äh äh auttakaa! 3-4 päivää aikaa keksiä mitä teen elämälleni. No. Annan huomiseen itselleni aikaa, jos en keksi mitään järkevää, lähden vaan Wieniin ( joka ei houkuta sitten yhtään.) Tai kotiin.

Of Monsters and Men on ihan mun lempibändi tällä hetkellä. Suosittelen syvästi, jos ette ole vielä tutustuneet. 

Komentelua

Olen nyt jo pian 2 kuukauden ajan seurannut lapsiperheen elämää eri näkökulmasta. On ollut kyllä ihan uskomatonta, miten toi 1,5 vuotias kasvaa niin mahdotonta kyytiä, tai jotenkin se ymmärtää paljon enemmän asioita, ja todellakin, se osaa myös vaatia asioita paljon tehokkaammin. Kun tulin tänne, se osasi vaan sanoa mama. Nyt, mama kuuluu vaan silloin, kun Lucy haluaa jotain. Nyt kahden viikon sisään mukaan on tullut myös this. Eli Tirolissa puhutaan saksaa todella murtaen, ja murteeseen kuuluu  englannin sanoja, ei kuitenkaan mitään oikeaa englantia, vaan tosi sillain oudosti väännettyä (hyvin vanhaa alkuperää), ja siis this on yksi niistä. Kesti 1,5 kk tajuta tämä asia. Leonardo sanoo esimerkiksi välillä "sie said" (hän sanoo/i). Mutta siis uskokaa, ei tätä kieltä silti yhtään ymmärrä. Kamalaa möngerrystä, vähän kuin Skånessa. Mutta siis nyt Lucy osaa myös sanoa this, kun halutaan jotain tiettyä juttua. Mun mielestä on hassua, että ensimmäiset sanat mitä Lucy muodostaa, on ne sanat, joilla vaaditaan tai komennellaan. 

Leonardo on taas jo komentelun maailmanmestari. Herra on tosi kovapäinen, ja haluaa aina tahtonsa läpi. Mukaan on tietysti tullut myös Lucyn komentelu, sillä tottakai Leonardo on todella mustasukkainen perheen nuorimmaiselle, joka on kaikkien lellikki. Lucy ei saa koskea mihinkään Leonardon tavaroihin, ja nyt Leonardoa on alkanut ärsyttää suuresti, kun Lucy ei syö kunnolla, ja vaan leikkii välillä lautasella ja ruoalla. Parasta tässä on se, että Leonardo on ruoan suhteen tosi nirso, mutta tottakai herralla on varaa muita komennella :-) Leonardo siis komentaa Lucya ruokapöydässä, neiiiin Lucy neiiiin, ich bin buuse ( böse=suom. vihainen.) Jotenkin kaikin puolin hauskaa, me yritetään olla vanhempien kanssa nauramatta, ja sanoa, että me kyllä sillain pidetään Lucy "kurissa", mutta..... siis tilanne on tosi huvittava kaikin puolin. Mä haluisin saada jonkun psykologisen selityksen sille, että miksi lapset oppivat komentelemisen ja manipuloimisen taidon noin nopeasti. Miksi niistä kasvaa noin kieroja jo pienessä iässä? 

Joulukoristeita

Tämän blogin pitäisi kertoa meidän elämästä, mutta koska olen hienosti jo pakan sekoittanut, tämähän on välillä hääblogi, miesblogi, ja kaikkea siltä väliltä, niin nyt siirrytään siis jouhevasti jouluaskarteluihin. Olen siis hyvin katkera, etten voi koristella omaa kotia jouluksi, en voi polttaa kynttilöitä tai laittaa jouluvaloja palamaan, sillä olen täällä. Perheen äiti on aloittanut jouluaskartelut jo nyt (...ei mitenkään kovin esteettisiä juttuja), niin minäkin aloitan nyt päässäni. Mutta tässä siis ideapankkini Pinterestin kautta löytämiä kivoja pieniä jouluideoita, joita voi itse askarrella jo nyt. Ensimmäistä koristetta en lähtisi kyllä edes yrittämään, liian pikkutarkkaa, mutta ehkä tekniikkaa voi hyödyntää jotenkin muuten? 

                                                                                     

    

*

*         

*

 

*

*

 

*

Vapaapäivä

Ajattelin vetää tämän päivän ihan överiksi. Katsoa koko päivän yöpaidassa Täykkäreitä, hakea kaupasta suklaata ja viiniä, lojua vaan  enkä tee mitään muuta. Tiedän että illalla ajatus tulee olemaan tosi huono, sillä alan taas miettimään minne tuhlaan näitä vapaapäiviäni, mutta taas sit toisaalta saan pitää sen viikon lomani tässä pian, ja sitten pystyn taas matkustamaan, eikä rahojen säästäminenkään mitenkään huono juttu ole. Vähän stressaa se kevät ja kesä, että miten pärjää taloudellisesti, varsinkaan kun en varmaan saa töitä, mä en enää vaan pysty pyytämään vanhempia maksamaan mun juttuja, mä oon jo niin aikuinen, että rahan pyytäminen tuntuisi todella nololta. Iskä just tarjos että olis maksanu mun lentolippuja ym. kenkiä mutta kieltäydyin. Typerää ehkä, mutta olen kyllä ylpeä itsestäni, I can do it! Ehkä jätän sen suklaan ja viinin välistä. 

Ps. Mä haluan tietää mitä teen isona. Ja haluan lähteä Kitzbüheliin kattoon kavereita, totta itseasiassa varmaan voisinkin. Kaljaseuraa 2,5 h matkan päässä. Ja ärsyttää kun taas on niitä viikkoja kun ei pysty puhumaan yhtään poikaystävän kanssa, tässä kuussa varmaan jo toista kertaa. 

Bollocks: Sexiest man alive 2012

No siis nyt vasta pääsen kihisemään muutaman päivän mieltäni kaivertaneesta asiasta, eli siis maailman seksikkäimmistä miehistä. People - lehti  valitsi jokavuotiseen tapaansa maailman seksikkäimmän miehen, ja alfauroksen kruunun tällä kertaa sai päähänsä Channing Tatum. No siis mitä ihmettä. Ei kyllä iske millään tavalla. Mutta siis Channing Tatum (jonka kuvaa en todellakaan linkitä blogiini) saa mun puolesta painua sinne minne auringonvalo ei paista, minä teen oman listani. Minun listalleni ei pääse pelkillä lihaksilla, mutruhuulilla, ja toinen toistaan huonommilla leffoilla, vaan pelkillä lihaksilla ja hiuksilla. Ja pahinta tässä on se, että kaikki nämä miehet näyttävät ihan samalta. Ja... ne jotka tietävät, katsokaa poikaystävääni. Tässä siis tulee kuumottavimmat urokset vuosimallia 2012.

10. Ryan Lochte. Mieluiten vakavana ja altaassa. 

*

9. Robert Pattinson. Sänkiversiona ja pörrötukkana. 

*

8. George Clooney. Forever.

*

7. Marcus Mumford. Pullero musiikkijumala. *

6. Mario Gomez. Pure love jo vuodesta 2000 tai jotain. *

5...... Gary Barlow.......... Mitä tahansa tapahtuukin... Ja sitäpaitsi paranee vanhetessaan.  *

4. Camille Lacourt. Rakastan. Ja annan anteeksi Lontoon huonot uinnit. *

3. Matt Bomer. Rukoilen kyseistä miestä tulevan Fifty Shades of Grey-elokuvan Christian Greyn rooliin, enkä varmasti ole ainoa.  *

2. Patrick "McDreamy" Dempsey.  Ei edes tarvitse perusteluja. *

1. David Gandy. Suosittelen perehtymään lisää google kuvahaun kautta. Täydellinen. *

     

Kiire kiire..

Voi voi, miten alkaa tämä blogi näyttämään ainoastaan tuon toisen osapuolen pitämältä. Ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa tänne niin usein kuin haluaisin. Viime viikko oli ihan hullunmyllyä, kun alkoivat johtovuorot ja oli triangeli, joka sekoitti pakkaa entisestään! Mutta nyt on hetki aikaa istahtaa alas ja katsastaa Etelä-Pohjanmaan kuulumiset, jeij! =)

Viime viikolla oltiin siis risteilemässä opiskelijoiden voimalla ja voin sanoa, että oli aivan mahtava reissu! 25 tuntia olin hereillä torstaista perjantaihin ja pitempäänkin olisin halunnut olla, mutta kohtalokas retki hyttiin aamukuudelta pilasi tämän. Suunnitelmissa oli valvoa aamupalalle saakka ja sitten vasta nukkumaan. No, kuudelta simmut meni kiinni. Jälkeen päin kuulin, että sinne aamupalalle oli päässyt jo kuudelta! Voitte vain arvata miten sapetti. Seuraava päivä meni siinä hieman keräillessä, mutta iltaa kohden tasottavat maistui. Ja menin sitten humalapäissäni toteamaan yhdelle ykkösluokkalaiselle jätkälle että kuinka hyvännäköinen tämä on...

Viikonloppu meni siinä sitten univelkoja nukkuessa ja toipuessa tämän mysteerijuoman vaikutuksesta. Koulu on tuntunut tänä vuonna astetta jännemmältä, ainakin nyt viimeiset pari viikkoa: maanantai ja tiistai ovat sellaisia 8-16 päiviä ehkä jopa pidempäänkin, sitten loppuviikosta on yksi johtovuoro ja iltapäivän tunnit 14-16.. jos niille ehtii. perjantait ovat onneksi olleet aikalailla vapaita! 

Koulun jälkeen ei ole oikein ollut aikaa muuhun kuin reeneissä käymiseen.. Inhottavaa kun matkustamiseen menee joka päivä se kaksi tuntia! Onneksi ensi vuonna koulu siirtyy tänne, niin jää aikaa muuhunkin. Lauantaina käytiin kämppiksen kanssa joululahjaostoksilla ja melkein kaikille löytyi jo jotakin. Vielä on kuitenkin paljon hommaa jäljellä. Rakastan oikeasti joulua tosi paljon! Tuun itse niin hyvälle tuulelle, kun saan suunnitella kaikkea, kortteja ja lahjoja. Parasta on se, kun saa antaa toisille lahjoja. En itse välitä niiiiin paljoa lahjojen saamisesta, mutta kuka nyt voisi kieltää että ei tykkäisi? 

Oon muutenkin huomannut, että elämässä parasta on suunnittelu. Matkojen, juhlien, lahjojen, lomien mitä kaikkea niitä nyt on? Se vaan on niin parasta. Saan yhtä paljon nautintoa suunnittelusta kuin itse toteutuksesta. Tässä viime aikoina on taas pyörinyt mielessä, että mitä sitä elämältä haluaa. Mulla on tällä hetkellä näkymät 2014 jouluun saakka. Silloin pitäisi valmistua, mutta mitä sitten? Mulla ei ole mitään suunnitelmia siitä eteen päin. Töihin luultavasti pitäisi mennä, koska opintolainaa on hyvin käytetty tässä elämiseen. Kuitenkin tiedän jo nyt, että en haluu tehdä loppuelämäni näitä hommia, jos edes alkuunkaan. Tuntuisi niin turhalta jättää nyt koulu kesken, kun jäljellä on enää 1,5 vuotta ja siitäkin harjoitteluun menee 3kk. On niin vaikea tehdä päätöksiä. Se mitä oikeasti haluaisin tehdä työkseni, ei onnistuisi täälä(Etelä-Pohjanmaa) ja se ei ole kovin hyvä palkkaista. Lisäksi on vaikea päästä heti siihen asemaan, johon haluan. Kuuntelenko siis järjen ääntä ja luen itseni ammattiin, jossa on töitä aina vai seuraanko unelmiani? 

Halleluja!

Kattokaa!! Vihanneksia (pahoittelen ruoanjämäkuvaa, nyt ei ole kaunis annos, tämä oli ainut hetki kun kehtasin ottaa kuvan)!! Ei kuitenkaan kotikeittiössä, vaan ravintolassa. Ehkä maailman paras sunnuntai, mentiin vaan perheen kanssa japanilaiseen ravintolaan syömään.. jossa oli kyllä sekoitettu sujuvasti kaikki Aasian keittiöt, mutta ruoka oli bonsua!! Olisin syönyt pelkkää sushia, jossei tarjolla olisi ollut täydellistä vaihtoehtoa mulle, eli pelkkiä vihanneksia ja vähän tofua. Jota olen nyt monta viikkoa kaivannut! Tylsää, mutta ah niin hyvää!

Sitten kun oltiin ajettu kotiin, kiipeiltiin vielä vähän 8v: kanssa kukkuloilla, ja perus tappelu siitä tuli kun piti lähteä kotiin. Kaiken kukkuraksi herra päätti juosta naapuriovesta sisään kylään, ja mä vaan huusin oven takana et tuu nyt takasin, ei mitään reaktiota, sit en kehdannu mennä sisään, ja sit se äiti onneks kuuli ja tuli pelastaan tilanteen. N o l o a. Ja sitten 8v myös ravintolassa hahaha karjasi tarjoilijalle, kun sitä ei näkyny, ihan yllättäen et "MANN ZAHLEN BITTE!" (suom. mies, lasku/maksu pliis!)  Vähän me naurettiin. Mut silti hullun raskas päivä, ei tää olis näin rankkaa, jos olis 2 kilttiä tyttölasta, Down-pojassa ja 1,5 vuotiaassa kiukkupesäkkeessä on ihan hirveästi tekemistä. Mut on ne silti tosi herttasia! 

Itkumusiikkia

Vihaan kun Mumford & Sons ei voinut ottaa tätä biisiä uudelle levylleen. Vääryyttä. 

Krampusfest

Eli siis tänään jotain tapahtui pienessä kylänpahasessani, nimittäin Krampusfest! Joo, en minäkään ollut kyseisetä asiasta ikinä mitään kuullut, mutta tässä tulee. Krampus on siis yleensä alppimaissa Pyhän Nikolaoksen paha ystävä, eli siis Wikipedian  mukaan "According to legend, Krampus accompanies Saint Nicholas during the Christmas season, warning and punishing bad children, in contrast to St. Nicholas, who gives gifts to good children. When the Krampus finds a particularly naughty child, it stuffs the child in its sack and carries the frightened child away to its lair, presumably to devour for its Christmas dinner." Yleensä tätä Krampusta kai "juhlitaan" joskus joulukuun alussa, niinkuin aloittaen holiday seasonin, mutta täällä se tapahtui jo nyt. Leonardo 8v oli asiasta jo monta viikkoa puhunut, niin tottakai bileet täytyi itse kokea. Eli siis perinteen mukaan kylän nuoret herrat pukeutuvat ällöittäviksi hirviöiksi, jotka ovat karvaisia ja niillä on tuollaiset kauheat pukin sarvet, ja vielä ällöttävämmät naamarit. Ja niiden tehtävä on siis säikytellä ihmisiä. 

Hyi että. 

Täällä homma tapahtui niin, että aukiolle oli tehty aitaus, ja ympärillä oli kaikenmaailman kaljakojuja, ja sitten pelottava hevimusiikki raikasi, ja aitauksen keskelle oli tehty iso nuotio. Sitten nämä hirviöt tulivat pienissä ryhmissä rellestämään aitaukseen, mukana oli kaikkia muitakin pelottavia hahmoja kuten goottienkeleitä, ja kuolemia, ja jotain pieniä peikkoja. ja sitten kaikkia ihme kärryjä. Ja siis nämä Krampukset säikytteli aitauksesta ihmisiä, erityisesti lapsia, piiskasi aitoja, heilutteli niitä, paukuttelivat jotain pommeja... Ja sitten oli kaikkia tulta ja valoja... No siis hell in Serfaus. Ihmiset oli kyllä ihan juhlatuulella tämän ihme monsterin takia. En todellakaan tiedä, että miksi. Leonardoa ei paljoa kuitenkaan nämä hirviöt kiinnostaneet, hän keskittyi sosialisoitumiseen muiden ihmisten kanssa. Kaikki tuntevat Leonardon täällä, se on kaikkien lempilapsi. Mutta siis mun mielestä sangen outo perinne. Kaljaa ja hirviöitä. 

Sitä

Pinterest

Pinterest

H*******************v****************p***********

Niin siis kaikki on taas ihan ketuillaan. Tai pahinta tässä on, että mitään pahaa ei ole edes tapahtunut, on vaan tosi huono fiilis kaikesta. Tai tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja mikään ei mene oikein. Tai mä oon oikeesti hommannut itteni Tiibetiin, mitään poispääsyä ei ole, ei yhtään ihmistä missään, vain p***aa ruokaa kaapit täynnä, lihaa, lihaa, vuoria, lihaa, siis tuun hulluks. Tai en vaan voi ymmärtää, että miten kukaan voi syödä tällästä ruokaa. Tai ok, mä myönnän että olen hieman hifistelijä ruoan suhteen, ja elän paljon kasvisruoalla, mut mä mielummin jätän syömättä kun meen syömään pari vaaleaa leipää kinkulla. Eli siis syön kerran päivässä lämpimän ruoan, ja sitten napsin jotain hedelmiä. Tai kun nää syö vaan virallisesti kunnolla lounaan, tänäänkin tosin ravintolassa, mutta silti. Ja sitten illalla jotain pienempää suolasta, yleensä leipää, jokus jotain piirakkaa tai jotain. Mut siis oikeasti, alan kasvattaan itse jotain salaattia huoneessani. Ja mulla ei todellakaan oo munaa sanoa, että helvetti mä en voi syödä tätä teidän ruokaa, multa tippuu hiukset päästä ja lihon 20 kiloa vappuun mennessä. Ja siis ruoka on kuitenkin ihan tosi hyvää, ainakin usein. Mutta tätä ruokaa ei ole vain luotu mun ruoansulatusjärjestelmälle ja hermoille. 

Tuntuu vaan, että oon tehnyt jokaisen valinnan elämässäni väärin. Tällä hetkellä talvi täällä tuntuu maailman suurimmalta virheeltä, en saa tästä oikein mitään irti paitsi kielitaito tietysti karttuu. Joka päivä ihan sama kaava, 8v:n kanssa ihan samat tappelunaiheet, imurointia, koneella istumista. Tottakai on niitä hyviäkin päiviä, ja loistaviä päiviä, mutta silti tuntuu että olis tehnyt tätä jo 4 vuotta putkeen. Tai parhaat päivät täällä on ollu ehdottomasti ne, kun en ole kotona ollut ollenkaan. Olen siis mielummin palloillut yksin Eurooppaa junalla läpi kun ollut mun perheen kanssa. Ja mun perhe on oikeesti tosi kiva, kaikki on tosi ihania ja ystävällisiä. Eikä mulla ole edes minkäänlainen koti-ikävä.  Mutta mikä silti mättää?? En vaan ymmärrä. Poikaystäväni totesi vaan tilanteeseen että olen nirso ja mun pitäisi opetella sopeutumaan tilanteisiin. No, ehkä on näinkin, ja mut on todella helppo saada ärsyyntyneeksi.

Mutta silti joku palanen nyt puuttuu. Toivottavasti se löytyisi niinku v***n nopeasti, koska mä oikeesti alan pian olla tosi vihanen ja väsynyt. Ei tarvinnut olla kuin 3 päivää Sveitsin ja Ranskan tourin jälkeen kotona, ja nyt jo tekis mieli no en sano edes mitä tekisi mieli tehdä. Onneksi perheen äiti ehdotti, että pitäisin viikon loman ennen joulua. Tällä hetkellä se kuulostaisi kyllä tosi hyvältä, että voisin vähän matkustella. Suomeen tulemisen olen kyllä melko varmuudella jo hylännyt, koska. No, sitä samaa se sielläkin on. Balkan houkuttaisi. Täytyy nyt katsoa ja täytyy pysytellä visusti raiteilla, tai muuten käy kaikille huonosti. I love my life I love my life. Ehkä 30 vuoden päästä olisin tyytyväineen? 

Ihana päivä!

Tänään on ollut yksi näistä kivoista päivistä. Lapset on ollu tosi hyvällä tuulella, molemmat on vaan tanssinu ja laulanu koko päivän. Mikään ei kyllä oo söpömpää kun 1,5 v Lucy tanssimassa, se on sellasta lantion pyöritystä ja siihenkään ei meinaa tasapaino riittää. Eli siis tanssi näyttää siltä miltä mä näytän parin skumppapullon jälkeen. Mutta vaan visuaalisesti miellyttävämpänä. Sitten syötiin sellasia ihania rasvasia pihvejä. Mun on kyllä taas pakko alkaa lenkkeileen, onneksi kalorit katosivat edes hiukan kun oltiin 8v:n kanssa pihalla, sai taas juosta perässä mäkiä ylös kunnolla. Mutta siis jee jee.

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

- Tommy Tabermann

Ei enää niin tuskainen matka osa IV Zürich

Eli siis edellisten kuvien jälkeen on vielä pakko avautua miksi rakastuin kaupunkiin ihan täysin. No ensinnäkin kaikki edellytykset onnistuneeseen reissuun olivat kohdallaan, mahaan ei enää sattunut niin paljoa, junat olivat ajoissa, kaikki oli täydellistä. <3Zürich<3 on vähän niinkun Helsinki laajennettuna ja kauniinpana ilman merta, tai keskusta on tosi sellanen perus klassinen, plus Louis Vuittonit ja Chanelit. Eli siis jos Zürichiin tulee, saa kyllä varustautua, että kaikki on tosi kallista, vaikka ei noissa mitäänsanomattomista putiikeissa kävisikään. Mutta siis ravintolahinnat oli ihan sellasta normaalia suuren kaupungin luokkaa. Mutta siis budjettimatkaajan paikka ei Zürich ole, se soveltuu sellaiseen päivän parin ihailuun.

 Mutta siis Zürichissä on hirveän kaunista, ja paljon tosi ystävällisiä ihmisiä. Ja ehkä koko Euroopan komeimmat miehet (Bremen on pitänyt kärkipaikkaa tähän asti, jo vuodesta 2009, en tiedä miksi). Siis kaikki Sveitsiläiset ihanat pankkimiehet ovat tietysti Zürichissä, ja siis kadut vilisevät näitä i h a n i a puvut päällä olevia uroksia, joista yhden sain salakuvattua (ei noloa tai mitään), ei ole parhaasta päästä, mutta... Riittää silti. Eli siis jos olet blondi ja sinisilmäinen, sinkku, suuntaa Zürichiin. Tai jätä kumppani kotiin. Kyllä kauppojen ovet aukeavat edessä ja vauhdilla, jopa ilman meikkiä. Olen siis hulluna hyvinpukeutuviin liikemiehiin, en tiedä mikä niissä viehättää. Ehkä se puku vaan. No siis miehet olivat kyllä mun syksyn kohokohta, siis olen vieläkin ihan täpinöissäni. Ja ehkä muutenkin kaupungista. 

Kohtasin myös ennennäkemättömän ongelman, menin vaihtamaan vähän liikaa euroja frangeiksi ja sitten...... käsittämätöntä kyllä en saanut niitä mihinkään tuhlattua. Ja siis nyt ei puhuta mistään pienestä summasta. No. Aluksi meinasin ostaa mielettömän ihanan pipon aidolla turkistupsulla. Sitten onneksi tulin järkiini, en mä voi ostaa aitoa turkista ja maksaa 80 frangia piposta. Syytän melkein tapahtunutta harkintavirhettä ylläolevista ihmisolennoista. Mikään hajuvesi ei tuoksunut hyvältä, mikään ei kelvannut, wtf! Nyt mulla on siis ihan sikana frangeja rahapussissa. Hyvä syy siis lähteä Zürichiin uudestaan. Onneksi kuitenkin ostospakkoa helpotti L'occitanen myymälä, jossa myytiin jo "joulupaketteja", ja koska olin koko ajan ollut rinkka selässä väsyneenä, päätin hemmotella itseäni ihanilla suihkujutuilla. Ja koska iskä on aina ostanut mulle näitä joulupaketteja L'occitanelta ja Body Shopilta, ja tänä vuonna niitä ei ole tulossa, niin päätin hoitaa asian itse. 

Ei enää niin tuskainen matka osa III Zürich kuvina

Eli siis olen rakastunut, rakastumisen kohteena aivan ihana Zürich. Siis. En edes tiedä mistä aloittaisin. No kuitenkin hyppäsin tiistai-aamuna Mulhousesta junaan, ja sitten vaan äkkiä vaihdoin vähän rahaa ja heitin rinkan tavarasäilöön ja lähdin seikkailemaan. Total citygasm, tässä hieman kuvia: 

Zürichissä on vettä joka puolella, löytyy jokea ja järveä! 

Joulunviettoa ja suklaata marraskuun alussa, tykkään!

Jelmoli- ihana luksustavaratalo pääkadun varrella. Plussaa vielä kivoista esillepanoista! 

Ei mitenkään huono paikka hääkuville Limmat-joen varressa! 

Bahnhofstrasse 

Ei Sveitsiä ilman suklaata!  

Päärautatieasema, hauptbahnhof