En mä tiedä mistä tää nyt johtuu, mutta en jaksa sitä kun perheen äiti kohtelee mua kun ilmaa, ja kaikesta on jotain huomautettavaa. Eilen illalla kun olin lastenvahtivuorossa, en ollut kuullut kun 8v oli hiipinyt salaa yläkertaan, ja äiti oli tosi vihanen kun en ollut tarpeeksi tarkkaavainen, hänen mielestään pitäisi kuulla jos ovi aukeaa. Tänä aamuna se rynni mun huoneeseen, ja tuli moittimaan kun lähden hänen mielestään liian myöhään hakemaan poikaa koulusta. Olin kuitenkin taas koululla 5 minuuttia aikaisemmin kuin pitäisi. Tai oikeasti, en oo kuullu sanaa kiitos noin sataan vuoteen, oon ollu ihan mielettömän uupunut ja väsynyt, itken enemmän kun puhun, ja mikään ei riitä. Saan kiitokseksi lisää töitä ja väliinpitämättömiä katseita.
Nyt oon taas maailman huonoin au pair, mikä ei muka tee hommiaan kunnolla. Tottakai mulle on vahinkojakin sattunut, ja unohduksia, mutta silti mun mielestä mä en ansaitse niin paljoa paskaa niskaan kun nyt tällä hetkellä saan. Ja no, kaikki tietysti sanoo että puhukaa asioista, mutta kun toi äiti on vaan niin väliinpitämättömän typerä tällä hetkellä, niin siltä ei saa mitään järkevää vastausta edes arkipäiväiseen kysymykseen kun olkapäiden kohauttaminen. Ja mun mielestä olis tosi vaikea keskustella asioista, kun tiedän että se päätyisi kuitenkin siihen lopputulokseen, että mun pitäisi olla parempi ja tarkkaavaisempi.
Mä haluisin perheen missä multa kysyttäs miten mulla menee, ja miten mä voin, mä kuitenkin asun täällä, vaikka töissä olenkin. Hitto. Ei näiden kanssa voi tällä hetkellä muuta kun saada paskaa niskaansa. Mun mielestä on myös tosi surullista, että me ei olla tutustuttu tarpeeks, tai mä oon aina se joka pitää sitä keskustelua yllä ja kysyn niiden asioista. Multa ei olla ikinä kysytty mitään henkilökohtasta, henkilökohtasin tais olla se, että ratsastanko mä, kun ne näki mun lukevan hevoslehteä.
Mä aion sietää tätä vielä hetken, jos vuodenvaihteen jälkeen ei tuu muutosta, oon kyllä ihan valmis lähtemään vaikka taksin Suomeen. Tällästä tällä kertaa. Olkaa oikeasti iloisia jos teidän hostperheitä kiinnostaa se, mitä te teette ja kuka te oikeasti olette.
Heippa, eksyin tänne jotain Austria-kautta, asun neljättä vuotta Itävallassa, viime talven vietin itsasiassa juurikin Serfauksessa. :D Oon vähän pahoillani sun puolestas et sulle on sattunut noinkin kurja perhe, koska en ole vielä tähän mennessä tavannut itävaltalaisia jotka sopis tohon sun kuvaukseen. Sen sijaan mun poikaystävä sanoo mulle usein että suomalaiset ei puhu vaikeista asioista, joten tuo sun hostmama kuulostaa enempi suomalaiselta kuin paikalliselta, mutta näin tuntemattomanakin kehotan silti istumaan pöydän ääreen ja keskustelemaan kunnolla hihi sori oli pakko ! :)
VastaaPoistaVoi miten hauska sattuma, maailman on pieni, kiva kun kommentoit! :) Joo, toi äiti on kyllä niin suomalaisen oloinen kun olla ja voi, ja nyt on sujunutkin ihan hyvin hommat, onneksi...Onneksi oon myös tutustunut niihin ilosiin itävaltalaisiin, vielä kun toi äiti muuttuisi siksi niin kaikki olisi hyvin =)
Poista