Kakkaa (lumella)

Joo, en oo hetkeen kirjoitellu, ja siihen on ihan syy, ja se on se että elämä on ollut aika helvettiä viime aikoina. Eli siis kun vaihdettiin äidin kanssa vähän työjuttuja, niin oon ollut vaan ihan kuollut, ja vapaa-aika on mennyt joko a. itkemiseen b. nukkumiseen tai c. juomiseen. Siis kaikki on ihan hyvin, noi lapset vaan tappaa mut henkisesti, ne on ollut ihan sekasin ja tosi ikävällä tuulella, tai ne on tapellut koko ajan, ja koko ajan on ollut joku huonosti. Ja sitten kun ne on sen ikäsiä/tasosia (kuulostaapa karulta), niin ne ei osaa yhtään leikkiä keskenään, ja niitä pitää koko ajan viihdyttää. Eli se 4,5 h mitä niiden kanssa suurinpiirtein olen päivällä, on ihan liikaa, kun tuun huoneeseen, niin nukahdan saman tien/makaan sängyssä ja teen hidasta kuolemaa. 

Sitten kuitenkin herään vielä tietysti, ja sitten oon ehkä hetken selvillä vesillä, meen kaheltatoista nukkumaan ja sitten herään just ennen kun pitäis lähteä hakemaan Leonardoa, ja sitten hyvässä lykyssä Lucy vielä itkee ja vikisee nukkuessaankin, ja en voi silloinkaan nukkua. Ja tosiaankin nukun niitä 12 tunnin yöunia JOKA yö. Ja aina tuntuu aamulla siltä ettei jaksa herätä. 

Ja sitten tuntuu vielä siltä, ettei noi vanhemmat jotenkin yhtään arvosta mun työtä, tuntuu et teen kaiken väärin ja oon vaan tiellä. Tai mitä mä nyt kaipaisin, olis se, et ne kysyis et miten menee ja miltä tuntuu, mut ne ei sano mitään. Tai haluisin vaan tietää, että mitä mieltä ne on mun hommista ja miten hyvin niitä teen. Tai on vaan masentavaa olla sellasena kotiorjana, joka vaan komentaa lapsia, ja sitten mun sosiaalinen elämä onkin siinä. Olis ihan mieletöntä, jos olis aikaa/jaksamista nähdä kavereitä täällä, me ollaan Carolinan kanssa molemmat ihan poikki, senkin perheen lapset on kuulemma dilledong ja mitään muuta ei ehdi tekemään.

Nyt taas menen vahtimaan noita pieniä mulkeroita. Jos musta ei kuulu mitään hetkeen, luultavasti oon jossain Filippiineilleä. Antaisin mitä vaan nyt omasta kodista, paksusta hallinto-oikeuden kirjasta ja viinApullosta.