Au pair- hakuprosessista

Olen törmännyt muutamaan ihmiseen, jotka ovat joko valmistumassa keväällä tai miettimässä ensi vuottaan, ja he ovat kysyneet, kannattaako lähteä. Ajattelin, että se ehkä muutamaa muutakin kiinnostaisi, joten ajattelin jakaa hieman kokemuksiani itse hakuprosessista, ja siitä, mitä tämä juttu oikeasti on. Itse mietin todella pitkään lähtöä, ja vasta tämän vuoden heinäkuussa? taisin päättää, että syksyllä olen muualla. Mulla oli tosiaan takana vuosi yliopistoelämää, joten suoraan lukion jälkeen en lähtenyt niinkun tosi moni muu tekee.  Halusin vaan pitkän breikin siihen tavalliseen arkeen, ja lisää miettimisaikaa, mitä oikeasti haluan tehdä isona. 

Itse hakuprosessi... No, lähdin itse lopulta Allianssin Nuorisovaihdon kautta, vaikka se hieman turhan paljon maksoikin verrattuna siihen, mitä palvelua sieltä sai, ja esim. Itävallan yhteistyötoimisto heillä olikin sellainen, minne olisi voinut suoraan hakeutua ilmaiseksikin, joten päätös ehkä hieman harmitti. Tietysti tarvittaessa saan suomalaistakin tukea, mutta toisaalta Itävallan toimisto on se, mihin ollaan aluksi hätätapauksessa yhteydessä. Eli siis kannattaa miettiä tarkkaan, onko se monen sadan euron maksu sen arvoista, perheen voi löytää niin monella muullakin tavalla, ehkä jopa paremminkin, ja no.. jos hieman kärjistää, niin on niitä hullujakin perheitä siellä toimistojenkin listoilla, trust me. 

Itse hakuprosessi Allianssin kautta oli melko haastava, tai se johtui kyllä ehkä myöskin minusta. Paperihommat tein melko hitaasti, mutta sitten kuin kaikki meni läpi, niin sain jo samalla hetkellä kiinnostuneen perheen, mikä vaikutti tosi mahtavalta. Jouduin kuitenkin hylkäämään sen perheen ihan kielellisistä syistä, perheen äiti ei osannut puhua melkein yhtään englantia, ja totesin etten pysty niin suureen haasteeseen. Homma toimi siis niin, että mulle tuli perhetarjouksia kahden toimiston kautta (Itävallan toimisto välitti perhetarjoukset Suomen toimistolle ja sitten vasta mulle), joten... homma oli todella hidasta. Siinä vaiheessa aloin tosiaankin miettimään, että oliko tämä järkevää. Tietysti hain Au pairiksi myös siihen aikaan (elo-syyskuussa), ettei perheitä niin paljoa varsinkaan pienessä maassa ollut tarjolla. Sitten sain pari muutakin tarjousta, jotka eivät vaan olleet hyviä, olin välillä hyvinkin hämmentynyt siitä, miten mulle tarjottiin perhettä ilman, että perhe olisi ollut musta kiinnostunut, ja lopulta kävikin ilmi, että he haluavat au pairin pidemmäksi aikaa, niin sitten siinä prosessissa kesti hyvässä lykyssä viikko, että edes se saatiin selville etten sinne voi lähteä. Prosessi oli siis välillä hyvin turhauttava, välillä mun nirsoudesta johtuen, mutta todellakin myös toimistojen hitaudesta johtuen. En nyt kuitenkaan halua mollata kyseisiä toimistoja, koen kuitenkin, että olisin pärjännyt ilmankin, ja Au pair Austrian palvelu on ollut paljon nopeampaa kuin Suomen mielestäni. 

Löysin kuitenkin perheeni n. kuukauden päästä, ja pääsin lähtemään lokakuun alussa. Kyllä sen heti huomasi, kun oikea perhe löytyi, ja kaikki oli jotenkin tosi helppoa ja vaivatonta, sain paljon valokuvia, sähköposteja, ja perhe teki tosi paljon mun puolesta. Eli siis vaikka kannustetaankin siihen, että ei saisi olla turhan nirso, kannattaa oikeasti puntaroida eri asioita. En todellakaan olisi pärjännyt perheessä, missä ei oltaisi puhuttu yhtään englantia, vaikka he olisivat kuinka halunneet mut sinne, ja perheessä olisi ollut hevosia. Ja olisin todellakin halunnut sinne. Ei kannata pelätä sitä, ettei niitä hyviä perheitä löydy, kyllä niitä aina on. Itse meinasin tulla hulluksi, kun mikään ei natsannut, ja toimiston vastaus oli vaan että no ei löydy. 

Hakuprosessiin kannattaa varata aikaa, teki sen sitten mitä kautta tahansa. Suurista maista on helpompi löytää perheitä kun pienistä, se on karu totuus. Kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä suoraan niihin ulkomaisiinkin toimistoihin, jos ei uskalla yksityisesti lähteä perhettä etsimään. Jos olisin tehnyt jotain toisin, olisin skipannut Suomen toimiston välistä, ja etsinyt perhettä joko yksityisesti/ulkomaan toimiston kautta. Ja tietysti varannut paljon aikaa, ja niitä hermoja. Kannattaa selvittää tosi hyvin ja ajoissa, mitä perhe sinulta odottaa, mikä on se työnkuva, ja millaisia tyyppejä tulevassa perheessä on. On se hyvä perhe sitten kaiken sen tuskan ja ahdistuksen arvoista. 

Ps. Lisää aupparikirjoituksia maavalinnasta ja kielitaidosta täältä, ja mun työpäivistä täältä. Ja kaikki Au pair tekstit löytyy tunnisteista, ja myös täältä!