Rakastan näitä naisia, koska he antavat lavalla kaikkensa, laulavat kuin jumalat, ja, no, katsokaa itse. Love. Kelaa ainakin loppuun ja katso se viimeinen tunnepurkaus.
"Tuntuu surulliselta kun metsä on äänetön ja auringonpaiste harmaa "
~ Nuuskamuikkunen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
torstai 6. joulukuuta 2012
Greatest women ever
Rakastan näitä naisia, koska he antavat lavalla kaikkensa, laulavat kuin jumalat, ja, no, katsokaa itse. Love. Kelaa ainakin loppuun ja katso se viimeinen tunnepurkaus.
Sijainti:
Itävalta
maanantai 3. joulukuuta 2012
Rakoileeko rakkaus, Madde?
No siis ehkä olettekin törmännet näihin hypoteeseja pursuaviin uutisotsikoihin, jossa taas kyseenalaistetaan tämän parin rakkaus ja haukutaan salaisen rakastajani Chris O'Neillin kylmyys ja väliinpitämättömyys. No, jos mietitään tätäkin kuvaa, niin... montahan kertaa olen kävellyt oman poikaystäväni kanssa käsi kädessä kaupungilla? 2 kertaa? Suotakoon Chrisille tupakkatauko, shoppailu on rankkaa myös kuninkaallisille ja bisnesurokselle. Ei tästä eroa ole tulossa, vaikka niin toivoisinkin. Jätetään ällöhiplailut Victorialle ja Danielille, sitäpaitsi sydämeni ehkä murtuisi, jos Chris alkaisi julkisesti osoittamaan rakkauttaan Madeleinelle.
![]() |
| kylmä kuva alunperin täältä |
Sijainti:
Itävalta
tiistai 20. marraskuuta 2012
Of Monsters and Men on ihan mun lempibändi tällä hetkellä. Suosittelen syvästi, jos ette ole vielä tutustuneet.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Bollocks: Sexiest man alive 2012
No siis nyt vasta pääsen kihisemään muutaman päivän mieltäni kaivertaneesta asiasta, eli siis maailman seksikkäimmistä miehistä. People - lehti valitsi jokavuotiseen tapaansa maailman seksikkäimmän miehen, ja alfauroksen kruunun tällä kertaa sai päähänsä Channing Tatum. No siis mitä ihmettä. Ei kyllä iske millään tavalla. Mutta siis Channing Tatum (jonka kuvaa en todellakaan linkitä blogiini) saa mun puolesta painua sinne minne auringonvalo ei paista, minä teen oman listani. Minun listalleni ei pääse pelkillä lihaksilla, mutruhuulilla, ja toinen toistaan huonommilla leffoilla, vaan pelkillä lihaksilla ja hiuksilla. Ja pahinta tässä on se, että kaikki nämä miehet näyttävät ihan samalta. Ja... ne jotka tietävät, katsokaa poikaystävääni. Tässä siis tulee kuumottavimmat urokset vuosimallia 2012.
10. Ryan Lochte. Mieluiten vakavana ja altaassa.
![]() |
9. Robert Pattinson. Sänkiversiona ja pörrötukkana.
![]() |
|
8. George Clooney. Forever.
|
![]() |
7. Marcus Mumford. Pullero musiikkijumala. *
![]() |
6. Mario Gomez. Pure love jo vuodesta 2000 tai jotain. *
5...... Gary Barlow.......... Mitä tahansa tapahtuukin... Ja sitäpaitsi paranee vanhetessaan. *
4. Camille Lacourt. Rakastan. Ja annan anteeksi Lontoon huonot uinnit. *
3. Matt Bomer. Rukoilen kyseistä miestä tulevan Fifty Shades of Grey-elokuvan Christian Greyn rooliin, enkä varmasti ole ainoa. *
2. Patrick "McDreamy" Dempsey. Ei edes tarvitse perusteluja. *
1. David Gandy. Suosittelen perehtymään lisää google kuvahaun kautta. Täydellinen. *
|
Tunnisteet:
päätöksenteko,
rakkaus,
ärsyttää
Sijainti:
Itävalta
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Itkumusiikkia
Vihaan kun Mumford & Sons ei voinut ottaa tätä biisiä uudelle levylleen. Vääryyttä.
Sijainti:
Itävalta
lauantai 17. marraskuuta 2012
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Ei enää niin tuskainen matka osa IV Zürich
Eli siis edellisten kuvien jälkeen on vielä pakko avautua miksi rakastuin kaupunkiin ihan täysin. No ensinnäkin kaikki edellytykset onnistuneeseen reissuun olivat kohdallaan, mahaan ei enää sattunut niin paljoa, junat olivat ajoissa, kaikki oli täydellistä. <3Zürich<3 on vähän niinkun Helsinki laajennettuna ja kauniinpana ilman merta, tai keskusta on tosi sellanen perus klassinen, plus Louis Vuittonit ja Chanelit. Eli siis jos Zürichiin tulee, saa kyllä varustautua, että kaikki on tosi kallista, vaikka ei noissa mitäänsanomattomista putiikeissa kävisikään. Mutta siis ravintolahinnat oli ihan sellasta normaalia suuren kaupungin luokkaa. Mutta siis budjettimatkaajan paikka ei Zürich ole, se soveltuu sellaiseen päivän parin ihailuun.
Mutta siis Zürichissä on hirveän kaunista, ja paljon tosi ystävällisiä ihmisiä. Ja ehkä koko Euroopan komeimmat miehet (Bremen on pitänyt kärkipaikkaa tähän asti, jo vuodesta 2009, en tiedä miksi). Siis kaikki Sveitsiläiset ihanat pankkimiehet ovat tietysti Zürichissä, ja siis kadut vilisevät näitä i h a n i a puvut päällä olevia uroksia, joista yhden sain salakuvattua (ei noloa tai mitään), ei ole parhaasta päästä, mutta... Riittää silti. Eli siis jos olet blondi ja sinisilmäinen, sinkku, suuntaa Zürichiin. Tai jätä kumppani kotiin. Kyllä kauppojen ovet aukeavat edessä ja vauhdilla, jopa ilman meikkiä. Olen siis hulluna hyvinpukeutuviin liikemiehiin, en tiedä mikä niissä viehättää. Ehkä se puku vaan. No siis miehet olivat kyllä mun syksyn kohokohta, siis olen vieläkin ihan täpinöissäni. Ja ehkä muutenkin kaupungista.
Kohtasin myös ennennäkemättömän ongelman, menin vaihtamaan vähän liikaa euroja frangeiksi ja sitten...... käsittämätöntä kyllä en saanut niitä mihinkään tuhlattua. Ja siis nyt ei puhuta mistään pienestä summasta. No. Aluksi meinasin ostaa mielettömän ihanan pipon aidolla turkistupsulla. Sitten onneksi tulin järkiini, en mä voi ostaa aitoa turkista ja maksaa 80 frangia piposta. Syytän melkein tapahtunutta harkintavirhettä ylläolevista ihmisolennoista. Mikään hajuvesi ei tuoksunut hyvältä, mikään ei kelvannut, wtf! Nyt mulla on siis ihan sikana frangeja rahapussissa. Hyvä syy siis lähteä Zürichiin uudestaan. Onneksi kuitenkin ostospakkoa helpotti L'occitanen myymälä, jossa myytiin jo "joulupaketteja", ja koska olin koko ajan ollut rinkka selässä väsyneenä, päätin hemmotella itseäni ihanilla suihkujutuilla. Ja koska iskä on aina ostanut mulle näitä joulupaketteja L'occitanelta ja Body Shopilta, ja tänä vuonna niitä ei ole tulossa, niin päätin hoitaa asian itse.
Sijainti:
Zürich, Sveitsi
torstai 1. marraskuuta 2012
maanantai 29. lokakuuta 2012
2783 km
On se kilometrimäärä, mikä erottaa mua ja poikaystävääni. Ainakin jos ajaisi autolla Suomesta Ruotsin, Tanskan ja Saksan kautta tänne. Me ollaan kuitenkin konkareita kaukosuhteessa elämiselle, sillä vietin kuitenkin viime syksyn ja talven Joensuussa opiskelemassa, ja välillä meille tuli kuukaudenkin taukoja, ja me ollaan kyllä aina oltu muutamiakin viikkoja erossa ennen sitä. Kuitenkin tänä keväänä meille suotiin ylimääräinen luksus, kun päätin heittää hanskat tiskiin opiskeluille, ja tulla muutamaksi kuukaudeksi kotikonnuille asumaan. Melkein koko ajan yhdessä oleminen oli mielettömän ihanaa, ja sen jälkeen oli kyllä haikeaa ensin hyvästellä mies armeijaan, ja sitten vielä itseni tänne.
Me ollaan kyllä aina pärjätty tosi hyvin. Ainakin mulle ikävä ei ole edes kuukauden tauoilla niin pahasti tullut, eikä nytkään kyllä pahemmin, vaikka kuukauden olen täälläkin jo ollut. Ikävä tuntuu silloin pahimmalta, kun joutuu koko ajan hyvästelemään toista. Joensuun vuosi oli pelkkää hyvästelyä, ja se oli todella raskasta. Voi sitä itkun määrää rautatieasemilla joka sunnuntai. Kaikki ovat kuitenkin kysyneet, miten me jaksetaan ja pärjätään. Paitsi meidän äidin mielestä: "Kyllä tää ero tekee teille vaan ihan hyvää, ihan hyvä että lähdet!" Mutta siis hyvin me pärjätään. Me ollaan kuitenkin tajuttu se, että välimatkat ja aika vaan vahvistaa suhdetta. Välillä tietty ärsyttää, ettei toinen aina ehdi skpeen tai jos toisella on parempaakin tekemistä. Kaukosuhteista saa hankalan juuri sillä, että vaatii toiselta liikoja, ja tai jos vaatii jatkuvaa kommunikointia. Ei joka päivä tarvitse puhua. Jos kommunikointia täytyy toiselta vaatia, kannattaa miettiä, onko se edes aina tarpeellista.
Itse kuitenkin sorrun usein itse perisyntiin, eli jatkuvaan kuulumisten kertomisiin ja turhiin puheluihin. Kuitenkin oon tajunnut, että toisen ei tarvi niihin aina vastata, vaikka yleensä vedän herneen nenään, jos toinen ei reagoi mitenkään. En mäkään pysty aina reagoimaan. Tekee kuitenkin hyvää pitää taukoja toisesta ihan ajatuksissakin, ja ajatella vaan muita asioita. Parasta nollausta on se, kun ei ole ajatellut toista koko päivänä. Silloin se yhteinen aika tuntuu kaikista parhaalta.
Vaikka me ollaan totuttu tähän erossa olemiseen, ollaan me kuitenkin päätetty, että ensi marraskuu me vietetään yhdessä. Ollaan me se kuitenkin ansaittu, vaikka kuitenkaan kummallakaan ei ole suurempaa halua vielä muuttaa saman katon alle tai vakiintua vielä enemmän. On kuitenkin hyvä, että oppii tuntemaan ensin itsensä ja ehtii näkemään yksin maailmaa. Puolen vuoden erokaan ei välttämättä riitä, siihen tarvitaan yksin elämistä ihan omassa asunnossa ja muita ystäviä, vaikeuksia, ongelmia ja yksinäisyyttä. Edes minä, yksinäisyyden ja kaukaisten asuinpaikkojen kuningatar, en myönnä, että olisin vielä valmis jokapäiväiseen yhdessäoloon. Vaikka se kivaa onkin. Siksi nämä vaikeat kilometrit meitä tällä hetkellä erottaa. Joensuuhun ajaa kuitenkin melkein saman verran kuin tänne lentäisi Helsingistä. Ei me oikeasti niin kaukana asuta.
Me ollaan kyllä aina pärjätty tosi hyvin. Ainakin mulle ikävä ei ole edes kuukauden tauoilla niin pahasti tullut, eikä nytkään kyllä pahemmin, vaikka kuukauden olen täälläkin jo ollut. Ikävä tuntuu silloin pahimmalta, kun joutuu koko ajan hyvästelemään toista. Joensuun vuosi oli pelkkää hyvästelyä, ja se oli todella raskasta. Voi sitä itkun määrää rautatieasemilla joka sunnuntai. Kaikki ovat kuitenkin kysyneet, miten me jaksetaan ja pärjätään. Paitsi meidän äidin mielestä: "Kyllä tää ero tekee teille vaan ihan hyvää, ihan hyvä että lähdet!" Mutta siis hyvin me pärjätään. Me ollaan kuitenkin tajuttu se, että välimatkat ja aika vaan vahvistaa suhdetta. Välillä tietty ärsyttää, ettei toinen aina ehdi skpeen tai jos toisella on parempaakin tekemistä. Kaukosuhteista saa hankalan juuri sillä, että vaatii toiselta liikoja, ja tai jos vaatii jatkuvaa kommunikointia. Ei joka päivä tarvitse puhua. Jos kommunikointia täytyy toiselta vaatia, kannattaa miettiä, onko se edes aina tarpeellista.
Itse kuitenkin sorrun usein itse perisyntiin, eli jatkuvaan kuulumisten kertomisiin ja turhiin puheluihin. Kuitenkin oon tajunnut, että toisen ei tarvi niihin aina vastata, vaikka yleensä vedän herneen nenään, jos toinen ei reagoi mitenkään. En mäkään pysty aina reagoimaan. Tekee kuitenkin hyvää pitää taukoja toisesta ihan ajatuksissakin, ja ajatella vaan muita asioita. Parasta nollausta on se, kun ei ole ajatellut toista koko päivänä. Silloin se yhteinen aika tuntuu kaikista parhaalta.
Vaikka me ollaan totuttu tähän erossa olemiseen, ollaan me kuitenkin päätetty, että ensi marraskuu me vietetään yhdessä. Ollaan me se kuitenkin ansaittu, vaikka kuitenkaan kummallakaan ei ole suurempaa halua vielä muuttaa saman katon alle tai vakiintua vielä enemmän. On kuitenkin hyvä, että oppii tuntemaan ensin itsensä ja ehtii näkemään yksin maailmaa. Puolen vuoden erokaan ei välttämättä riitä, siihen tarvitaan yksin elämistä ihan omassa asunnossa ja muita ystäviä, vaikeuksia, ongelmia ja yksinäisyyttä. Edes minä, yksinäisyyden ja kaukaisten asuinpaikkojen kuningatar, en myönnä, että olisin vielä valmis jokapäiväiseen yhdessäoloon. Vaikka se kivaa onkin. Siksi nämä vaikeat kilometrit meitä tällä hetkellä erottaa. Joensuuhun ajaa kuitenkin melkein saman verran kuin tänne lentäisi Helsingistä. Ei me oikeasti niin kaukana asuta.
Tunnisteet:
arkipäivä,
Au pair,
rakkaus,
sopeutuminen
Sijainti:
Serfaus, Itävalta
Unelmahäät osa 2
Sitten lähdetään vieraille maille. Ajatus keskitalven valkoisista ja klassisista häistä on aina kiehtonut, vaikka kesähäissä on tietysti sitä jotain. Mutta innostuin kyllä ajatuksesta näiden kuvien myötä! :
![]() |
| * |
![]() |
| * |
Sijainti:
Itävalta
perjantai 26. lokakuuta 2012
Unelmahäät osa 1
Koska olen nyt Madden kihlauksesta melkein toipunut, puran turhautumistani ja päätin alkaa suunnittelemaan omia häitäni. Älköö pelätkö kuitenkaan, olen häitäni prosessoinut jo monta vuotta, ja tämä ei tarkoita että haluaisin (nyt) naimisiin mennä, vaan TÄÄ ON NIIN KIVAA MIETTIÄ NÄITÄ JUTTUJA! Rakastan häitä! Trilogiani alkaa tunnelmallisista loppukesän hyvin hyvin simppeleistä häistä maalla. Pahoittelen, jos trilogiat leviävät käsiin.
Sijainti:
Itävalta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















































