Joulupukki joulupukki

Ei sentään vielä, vaan pyhä Nikolaus, joka tänään vieraili tsekkaamassa ovatko lapset olleet kilttejä, ja samalla tuomassa pieniä paketteja. Yleensä Nikolauksen seuralaisena on jo aikaisemmin mainitsemani Krampus, jonka tarkoituksena on rankaista sitten tuhmia lapsia, tai olla pelotteena, mutta meidän perheessä se jätettiin ottamatta, koska pieni Lucy olisi varmaan säikähtänyt kuollakseen. Jo pelkässä Nikolauksessa oli jo tarpeeksi sulateltavaa hänelle. Krampuksia kuitenkin näimme, niitä palloili kaduilla ruoskineen ja kelloineen, Leonardoahan kyseiset hahmot eivät pelota, se huuteli vaan ikkunasta niille et "ciao baby, lieeeb!" ja paskainen nauru perään. 

Leonardo lupaa olla kiltti koko ensi vuoden :D Sen kun näkis....

Mutta siis itse Nikolauksen vieraileminen oli ihan huippua, se luki sellasesta kirjasta Leonardolle (ks. kuva), että miten se on onnistunu olemaan vuoden aikana kiltti. Leonardo sai kiitosta siitä, että hän oli totellut vanhempiaan, ja oli pessyt ahkerasti hampaita. Mutta kotiläksyistä tuli hieman noottia, sillä Leonardo ei halua niitä ikinä tehdä, niin jos ei homma ala luistamaan, niin Krampus tulee sitten ensi vuonna käymään. Tilanne oli tosi koominen, Leonardo oli ihan paiseissa, ja meitä aikuisia nauratti, mahtavaa lasten uhkailua, joulupukinkin pitäisi alkaa suoraan puhuttelemaan tuhmia lapsia :--) 

Leonardo sai lahjaksi joulukirjan ja uudet hienot hanskat laskettelua varten. Ja me kaikki saaatiin suklaata, haha noi vanhemmat on hauskoja kun ne yllätti mutkin suklaalahjalla. Olin ihan kun joku pieni lapsi innoissani, äiti napsas siitäkin tilanteesta kuvan mutta.... se jääköön omiin arkistoihin. 

Nikolauspukkikarkkeja, samasta paketista löytyi myös Krampuskarkki, se on tuo punainen patukka. 

Pieni Lucy järkytyksestä toivuttuaan oli hyvinkin innoissaan uudesta liukumäestään, joka tietysti samantien koottiin. Ongelmaksi koitui kuitenkin se, että Lucy olisi halunnut kiivetä liukumäkeä väärään suuntaan. Alternative-lapsi, tykkään. 

Endlich zu Hause

Noniin I'm back! Koska olen ollut viikon ilman sanaakaan kaunista Suomen kieltä, niin tuntuu pahasti siltä, että joudutaan tekemään viikon tapahtumista taas trilogia. Mutta siis viikko oli ihan mahtava, ei kyllä yhtään kaduta että lähdin, päinvastoin, mielettömiä ihmisiä, paljon alkomahooolia, ja saksaa. Viimeiseksi mainittua kuitenkin sujuvasti vain humalassa. Mutta siis valokuvia ei ole paljoa, oli niin paljon muuta tekemistä, mutta lupaan niitäkin tänne tänään  laittaa. Mutta siis harvinainen tilanne, oli niin kivaa ettei ehtinyt tehdä jotain normaalia asiaa!! Toll! 


Opetus: 
Eli siis olin kielikurssilla Deutsch Institut Tirolissa. Paikka järjestää kielikursseja, jotka alkavat joka viikko. Eli siis mahdollisuuksia on olla paikan päällä viikosta kuukauteen, ja parhaimmillaan puoleen vuoteen. Homma on kuitenkin aika kallista, esim. mun opetukset maksoivat 410 e viideltä päivältä, ja opetusta oli "vain" 9-12.30. En sillain kokenut, että olisin oppinut mitään überuutta, mutta opetuksen taso oli todella hyvää, ja nyt tajusin ensimmäistä kertaa muutamia vaikeampia kielioppijuttuja. Meitä neljää (huom! pääsin kokeneimpien ryhmään!) ihmistä opetti sellanen 60v hassu setä,  joka pakotti kaikki puhumaan saksaa. Eli siis englanniksi ei saanut kommunikoida. Kyseinen herra istui myös seurassamme kerran kaljalla, ja koko ajan huuteli meille että "DEUUUTSCH BITTE." Eli siis opetus tapahtui keskustellen, joka oli todella raskasta henkisesti, mutta onneks me naurettiin koko ajan ja kaikki oli yhtä suuressa pulassa. Mutta siis ihan kullanarvoista puhumiskokemusta sain, ja opin nyt oikeasti saksan adjektiivien käytön, en sillain vaan suurinpiirtein. Ja kun kyseessä oli niin pieni porukka, yhteishenki oli ihan mieletön. 

Ihmiset:
Eli siis paikalla oli lisäkseni 6 tyyppiä, jotka viettävät koko talven opiskellen Kitzbühelissä kieltä, ja saavat lasketteluvalmennusta, ja sitten ne yrittää päästä läpi paikallisesta laskettelunopettajatutkinnosta. Ja siihen siis kuuluu kieli + laskettelutaito, ja kummankin pitää olla todella kunnossa. Eli siis oli 2 brittiä, 1 hollantilainen häiskä, australialaistyttö ja yksi irlantilainen. Hollantilaiset on ärsyttäviä kun ne osaa saksaa niin hyvin, eikä ihme se kieli on ihan samanlaista!! Ja sitten vielä mun ja noiden laskettelutyyppien lisäksi oli äiti ja tytär briteistä, jotka oli asuneet 10 vuotta Dubaissa, ja nyt ne oli hommanut talveksi kämpän Kitzbühelistä, ja ne opetteli nyt muutaman viikon kurssillaan kieltä. Siis en muista koska olisin nauranut niin paljon kun noiden ihmisten kanssa, kaikki oli ihan superihania ja hauskoja. 



Muuta: 
Sain loppuun mun täykkärituotantokaudet (6). Huolestuttavaa, vähän päälle kuukaudessa. Koko viikon satoi, mutta ei haitannut yhtään. Söin paljon kakkuja ja ihania leipiä. Rakastan täkäläisiä kahviloita ja kauppoja, tuoreita leivonnaisia ja leipiä saa joka nurkan takaa halvalla! Ja siis join aika paljon alkoholia, toisaalta olen kyllä ollut sen tarpeessakin. Itävalta tekee ihmisistä vähän hulluja, esim. brittiläinen Sioned oli kasvissyöjä, eikä juonut yhtään alkoholia ennen kun tuli tänne. Kuukausi on kulunut, ja joka päivä uppoaa pari kaljaa ja lihaa on pakko syödä kun ei oo muutakaan! Mutta siis. Fun fun fun! 

Oppimispäiväkirja..

Ei ota valmistuakseen ei. Johdannon oon saanut kirjoitettua, mutta en sitten sitä yhdeksää tekstisivua, ja huomenna olisi palautus! Mikä siinä on, ettei näitä hommia saa tehtyä ajoissa? Aina sitä päättää kurssin alkaessa, että nyt mä hoidan tehtävät ajoissa ja hyvin. Lukiosta päästyäni (ihme että edes pääsin..) päätin, että nyt ammattikorkeakoulussa pyrin olemaan järjestelmällisempi ja teen tehtävät ajoissa, luen enemmän, opiskelen enemmän.. NOOOT! Sama meno jatkui ensimmäisen vuoden ja nyt toisena vuotenakin. En edes saa tehtyä ruotsin tehtäviä valmiiksi, vaikka rakastan ruotsia yli kaiken. Miksei sitä koskaan opi? Aina tulee kauhee stressi, kun on hommat myöhässä ja tehtäviä tulee koko ajan lisää. Meillä alkaa johtovuorot parin viikon päästä, eikä olla paskaakaan suunniteltu. Miksi pitää tehdä kaikki aina niin vaikeasti?

Kateus

Oon tässä miettinyt että, että oon ihan jumalattoman vanha. Tai mitä oon oikeasti elämässäni saavuttanut, on öö... äidinkielen laudatur, yliopistopaikka alalle jonne en ehkä halua, 10 kilon painonlisäys puolessa vuodessa, ja huippuhetkenä kriminologian tentin vitonen (GOD I'm so proud!). Silloin ymmärsin, että  rikollisuuden tutkimus on minua varten... En sitten kyllä muuta. Tai kaikki mun elämän sellaset suuret hetket liittyy jotenkin opiskeluun, rikosoikeuteen tai syömiseen. Tai jos olisin noudattanut samaa käyrää kun kaikki "normaalit" iässäni olevat henkilöt, valmistuisin parin kolmen vuoden kuluttua. Menisin naimisiin ja saisin lapsia. Mulla sama kohtalo on näkyvissä joskus kun olen 40. Tai mikä ihme meni siihen naiseen joka oli ihan tosi hyvä lukiossa, yliopistossa hä? Nyt lojun vaan jossain super G:n (Sanni: nyt puhun laskettelusta, en siitä tietystä kehon osasta=) kotiseuduilla ja mietin, miten hvyin muilla menee. 

Oon kuitenkin ehkä maailman kateellisin ihminen. Tai kulutan n. 80 % ajastani murehtimiseen ja muiden luksuselämän pohtimiseen. Silloin kun en ole kateellinen, käytän saman prosenttiosuuden syömiseen, kuten esim. jotkut v**** antiloopit. Tai vasta viime aikoina oon oppinut olematta aivan kaikelle kateellinen. Tai ainakin uskottelen itselleni niin. Oikeesti mua risoo ihan sairaasti se, jos joku ehtii mun edelle tai on parempi jossain. Toisaalta, kun on kateellinen, saa myös ehkä jotain joskus aikaan. 

On siinä sitten se toinen puolikin. Jos joku tekee jonkun asian paremmin kuin minä, niin silloin yleensä luovutan ja alan syömään. Läheisteni mielestä my issues ovat lähestulkoon sietämättömiä välillä. Ymmärrän kyllä, miltä tuntuu asua jatkuvasti täykkäreiden Edie Brittin kanssa saman katon alla. Toisaalta, tällänen mä oon aina ollut. 

Oikeasti mä oon myös todella ylpeä muiden ihmisten saavutuksista. Tai mä oon ihan tosi ylpeä mun ihanista ja lahjakkaista siskoista, jotka tekee kaiken vaan niin törkeen hyvin. Paitsi välillä. Ja mä oon tosi ylpee myös  mun mielettömän rakkaasta poikaystävästä. Ja itseasiassa oon myös helvetin kateellinen. Mä vaan vihaan sitä, että joku pääsee Turun kauppatieteelliseen vaan trolololololooo-lukemisella, samalla lukumäärällä, minkä mä luen yhteen tenttiin ja saan ykkösen. 

Kateelliset ihmiset on ihan kauheita. Toistaiseksi en kuitenkaan polta teidän taloja, kuten rakas Edie. Ärsyttää silti ihan pirusti. Ei vaan, ehkä tää on vaan mun tapa välittää (itsestäni?)

Paluu takaisin arkeen

Voi luoja. Siis olisi ehkä pitänyt tehdä niitä kouluhommia silloin lomalla, koska nyt ne kasaantuu niskaan. Olis ehkä kannattanut kattoo sitä omaa kalenteriaan ja tutkia milloin on tehtävien palautukset.. Henkilöstöhallinnon oppimispäiväkirja pitäis palauttaa perjantaina ja eilen aloitin tekemään.. Esimieshaastattelukin pitäisi tehdä. Se nyt onneksi järjestyy huomenna. Eihän tää olis homma eikä mikään, mutta torstaiksi pitäisi olla kaksi pientä ryhmätyötä tehtynä ja huomenna on opiskelijabileet.. Voi morjes. Ehkä tää tästä! :P