Jee

No siis kaikista viimepäivisistä ahdistuksista huolimatta tämään on ollut ihan tosi kiva päivä ja elämä hymyilee. Täällä on paistanut koko viikon aurinko, ja ei pilven pilveä missään koko viikkona, mutta tänään siteen aamulla mittarissa oli + 3 astetta ja kylä taas ihan pilvessä. Kun asutaan niin korkeella, ei voi sanoa että olisi pilvistä, koska ne pilvet on melkein samalla tasolla. Tein aamulla kaikki perussiivoukset, ja sitten mentiin noiden ravintolaan syömään, sellaseen hassuun paikkaan, vähän kun sellanen sushilinjasto, mut siellä pyörii sushin ym sijaan tirolilaisia erikoisuuksia kuten knödeleitä. Ah sain salaattia. Ja oli kiva nähdä, vaikka kylä on vieläkin tosi kuollut, että paikalliset käy siellä syömässä ihan päivisinkin. Vaikka... en nyt siitä ruoasta silti ole kovin innoissani, knödelikeitot pyörii vaan ympyrää. 

Mutta siis päivän huippukohta on erityisesti ollut se, että Lucy 1,5 v halusi ITSE tulla  mun syliin tänään. Se on nyt parin päivän aikana tajunnut, että en oo niin pelottava. Mut ihan huima tunne, kesti 2 kk ennenkuin se täystuholainen tajusi etten ole vaarallinen. Se on jotenkin kasvanut niin mielettömästi viime aikoina. Tänään se myös uskalsi leikkiä mun kanssa jonkun puoli tuntia. Mutta siis winner! Näin hyvä oon lapsien kanssa.......

Mutta matka-asia on vielä ongelma. En osaa sitoutua mihinkään näin lyhyellä aikavälillä. Kello tikittää. Jos olis munaa, ottaisin äkkilähdön Münchenistä Tunisiaan. On muuten ihan kivan hintasia. Ja sitten siellä olis koko ensi viikko aurinkoista ja + 20. Äh äh äh!! Tänään illalla on pakko tietää. Tai huomenna... 

Vapaapäivä

Ajattelin vetää tämän päivän ihan överiksi. Katsoa koko päivän yöpaidassa Täykkäreitä, hakea kaupasta suklaata ja viiniä, lojua vaan  enkä tee mitään muuta. Tiedän että illalla ajatus tulee olemaan tosi huono, sillä alan taas miettimään minne tuhlaan näitä vapaapäiviäni, mutta taas sit toisaalta saan pitää sen viikon lomani tässä pian, ja sitten pystyn taas matkustamaan, eikä rahojen säästäminenkään mitenkään huono juttu ole. Vähän stressaa se kevät ja kesä, että miten pärjää taloudellisesti, varsinkaan kun en varmaan saa töitä, mä en enää vaan pysty pyytämään vanhempia maksamaan mun juttuja, mä oon jo niin aikuinen, että rahan pyytäminen tuntuisi todella nololta. Iskä just tarjos että olis maksanu mun lentolippuja ym. kenkiä mutta kieltäydyin. Typerää ehkä, mutta olen kyllä ylpeä itsestäni, I can do it! Ehkä jätän sen suklaan ja viinin välistä. 

Ps. Mä haluan tietää mitä teen isona. Ja haluan lähteä Kitzbüheliin kattoon kavereita, totta itseasiassa varmaan voisinkin. Kaljaseuraa 2,5 h matkan päässä. Ja ärsyttää kun taas on niitä viikkoja kun ei pysty puhumaan yhtään poikaystävän kanssa, tässä kuussa varmaan jo toista kertaa. 

Bollocks: Sexiest man alive 2012

No siis nyt vasta pääsen kihisemään muutaman päivän mieltäni kaivertaneesta asiasta, eli siis maailman seksikkäimmistä miehistä. People - lehti  valitsi jokavuotiseen tapaansa maailman seksikkäimmän miehen, ja alfauroksen kruunun tällä kertaa sai päähänsä Channing Tatum. No siis mitä ihmettä. Ei kyllä iske millään tavalla. Mutta siis Channing Tatum (jonka kuvaa en todellakaan linkitä blogiini) saa mun puolesta painua sinne minne auringonvalo ei paista, minä teen oman listani. Minun listalleni ei pääse pelkillä lihaksilla, mutruhuulilla, ja toinen toistaan huonommilla leffoilla, vaan pelkillä lihaksilla ja hiuksilla. Ja pahinta tässä on se, että kaikki nämä miehet näyttävät ihan samalta. Ja... ne jotka tietävät, katsokaa poikaystävääni. Tässä siis tulee kuumottavimmat urokset vuosimallia 2012.

10. Ryan Lochte. Mieluiten vakavana ja altaassa. 

*

9. Robert Pattinson. Sänkiversiona ja pörrötukkana. 

*

8. George Clooney. Forever.

*

7. Marcus Mumford. Pullero musiikkijumala. *

6. Mario Gomez. Pure love jo vuodesta 2000 tai jotain. *

5...... Gary Barlow.......... Mitä tahansa tapahtuukin... Ja sitäpaitsi paranee vanhetessaan.  *

4. Camille Lacourt. Rakastan. Ja annan anteeksi Lontoon huonot uinnit. *

3. Matt Bomer. Rukoilen kyseistä miestä tulevan Fifty Shades of Grey-elokuvan Christian Greyn rooliin, enkä varmasti ole ainoa.  *

2. Patrick "McDreamy" Dempsey.  Ei edes tarvitse perusteluja. *

1. David Gandy. Suosittelen perehtymään lisää google kuvahaun kautta. Täydellinen. *

     

Kiire kiire..

Voi voi, miten alkaa tämä blogi näyttämään ainoastaan tuon toisen osapuolen pitämältä. Ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa tänne niin usein kuin haluaisin. Viime viikko oli ihan hullunmyllyä, kun alkoivat johtovuorot ja oli triangeli, joka sekoitti pakkaa entisestään! Mutta nyt on hetki aikaa istahtaa alas ja katsastaa Etelä-Pohjanmaan kuulumiset, jeij! =)

Viime viikolla oltiin siis risteilemässä opiskelijoiden voimalla ja voin sanoa, että oli aivan mahtava reissu! 25 tuntia olin hereillä torstaista perjantaihin ja pitempäänkin olisin halunnut olla, mutta kohtalokas retki hyttiin aamukuudelta pilasi tämän. Suunnitelmissa oli valvoa aamupalalle saakka ja sitten vasta nukkumaan. No, kuudelta simmut meni kiinni. Jälkeen päin kuulin, että sinne aamupalalle oli päässyt jo kuudelta! Voitte vain arvata miten sapetti. Seuraava päivä meni siinä hieman keräillessä, mutta iltaa kohden tasottavat maistui. Ja menin sitten humalapäissäni toteamaan yhdelle ykkösluokkalaiselle jätkälle että kuinka hyvännäköinen tämä on...

Viikonloppu meni siinä sitten univelkoja nukkuessa ja toipuessa tämän mysteerijuoman vaikutuksesta. Koulu on tuntunut tänä vuonna astetta jännemmältä, ainakin nyt viimeiset pari viikkoa: maanantai ja tiistai ovat sellaisia 8-16 päiviä ehkä jopa pidempäänkin, sitten loppuviikosta on yksi johtovuoro ja iltapäivän tunnit 14-16.. jos niille ehtii. perjantait ovat onneksi olleet aikalailla vapaita! 

Koulun jälkeen ei ole oikein ollut aikaa muuhun kuin reeneissä käymiseen.. Inhottavaa kun matkustamiseen menee joka päivä se kaksi tuntia! Onneksi ensi vuonna koulu siirtyy tänne, niin jää aikaa muuhunkin. Lauantaina käytiin kämppiksen kanssa joululahjaostoksilla ja melkein kaikille löytyi jo jotakin. Vielä on kuitenkin paljon hommaa jäljellä. Rakastan oikeasti joulua tosi paljon! Tuun itse niin hyvälle tuulelle, kun saan suunnitella kaikkea, kortteja ja lahjoja. Parasta on se, kun saa antaa toisille lahjoja. En itse välitä niiiiin paljoa lahjojen saamisesta, mutta kuka nyt voisi kieltää että ei tykkäisi? 

Oon muutenkin huomannut, että elämässä parasta on suunnittelu. Matkojen, juhlien, lahjojen, lomien mitä kaikkea niitä nyt on? Se vaan on niin parasta. Saan yhtä paljon nautintoa suunnittelusta kuin itse toteutuksesta. Tässä viime aikoina on taas pyörinyt mielessä, että mitä sitä elämältä haluaa. Mulla on tällä hetkellä näkymät 2014 jouluun saakka. Silloin pitäisi valmistua, mutta mitä sitten? Mulla ei ole mitään suunnitelmia siitä eteen päin. Töihin luultavasti pitäisi mennä, koska opintolainaa on hyvin käytetty tässä elämiseen. Kuitenkin tiedän jo nyt, että en haluu tehdä loppuelämäni näitä hommia, jos edes alkuunkaan. Tuntuisi niin turhalta jättää nyt koulu kesken, kun jäljellä on enää 1,5 vuotta ja siitäkin harjoitteluun menee 3kk. On niin vaikea tehdä päätöksiä. Se mitä oikeasti haluaisin tehdä työkseni, ei onnistuisi täälä(Etelä-Pohjanmaa) ja se ei ole kovin hyvä palkkaista. Lisäksi on vaikea päästä heti siihen asemaan, johon haluan. Kuuntelenko siis järjen ääntä ja luen itseni ammattiin, jossa on töitä aina vai seuraanko unelmiani?