No siis kaikista viimepäivisistä ahdistuksista huolimatta tämään on ollut ihan tosi kiva päivä ja elämä hymyilee. Täällä on paistanut koko viikon aurinko, ja ei pilven pilveä missään koko viikkona, mutta tänään siteen aamulla mittarissa oli + 3 astetta ja kylä taas ihan pilvessä. Kun asutaan niin korkeella, ei voi sanoa että olisi pilvistä, koska ne pilvet on melkein samalla tasolla. Tein aamulla kaikki perussiivoukset, ja sitten mentiin noiden ravintolaan syömään, sellaseen hassuun paikkaan, vähän kun sellanen sushilinjasto, mut siellä pyörii sushin ym sijaan tirolilaisia erikoisuuksia kuten knödeleitä. Ah sain salaattia. Ja oli kiva nähdä, vaikka kylä on vieläkin tosi kuollut, että paikalliset käy siellä syömässä ihan päivisinkin. Vaikka... en nyt siitä ruoasta silti ole kovin innoissani, knödelikeitot pyörii vaan ympyrää.
Mutta siis päivän huippukohta on erityisesti ollut se, että Lucy 1,5 v halusi ITSE tulla mun syliin tänään. Se on nyt parin päivän aikana tajunnut, että en oo niin pelottava. Mut ihan huima tunne, kesti 2 kk ennenkuin se täystuholainen tajusi etten ole vaarallinen. Se on jotenkin kasvanut niin mielettömästi viime aikoina. Tänään se myös uskalsi leikkiä mun kanssa jonkun puoli tuntia. Mutta siis winner! Näin hyvä oon lapsien kanssa.......
Mutta matka-asia on vielä ongelma. En osaa sitoutua mihinkään näin lyhyellä aikavälillä. Kello tikittää. Jos olis munaa, ottaisin äkkilähdön Münchenistä Tunisiaan. On muuten ihan kivan hintasia. Ja sitten siellä olis koko ensi viikko aurinkoista ja + 20. Äh äh äh!! Tänään illalla on pakko tietää. Tai huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti