"Tuntuu surulliselta kun metsä on äänetön ja auringonpaiste harmaa "

~ Nuuskamuikkunen


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kiire kiire..

Voi voi, miten alkaa tämä blogi näyttämään ainoastaan tuon toisen osapuolen pitämältä. Ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa tänne niin usein kuin haluaisin. Viime viikko oli ihan hullunmyllyä, kun alkoivat johtovuorot ja oli triangeli, joka sekoitti pakkaa entisestään! Mutta nyt on hetki aikaa istahtaa alas ja katsastaa Etelä-Pohjanmaan kuulumiset, jeij! =)

Viime viikolla oltiin siis risteilemässä opiskelijoiden voimalla ja voin sanoa, että oli aivan mahtava reissu! 25 tuntia olin hereillä torstaista perjantaihin ja pitempäänkin olisin halunnut olla, mutta kohtalokas retki hyttiin aamukuudelta pilasi tämän. Suunnitelmissa oli valvoa aamupalalle saakka ja sitten vasta nukkumaan. No, kuudelta simmut meni kiinni. Jälkeen päin kuulin, että sinne aamupalalle oli päässyt jo kuudelta! Voitte vain arvata miten sapetti. Seuraava päivä meni siinä hieman keräillessä, mutta iltaa kohden tasottavat maistui. Ja menin sitten humalapäissäni toteamaan yhdelle ykkösluokkalaiselle jätkälle että kuinka hyvännäköinen tämä on...

Viikonloppu meni siinä sitten univelkoja nukkuessa ja toipuessa tämän mysteerijuoman vaikutuksesta. Koulu on tuntunut tänä vuonna astetta jännemmältä, ainakin nyt viimeiset pari viikkoa: maanantai ja tiistai ovat sellaisia 8-16 päiviä ehkä jopa pidempäänkin, sitten loppuviikosta on yksi johtovuoro ja iltapäivän tunnit 14-16.. jos niille ehtii. perjantait ovat onneksi olleet aikalailla vapaita! 

Koulun jälkeen ei ole oikein ollut aikaa muuhun kuin reeneissä käymiseen.. Inhottavaa kun matkustamiseen menee joka päivä se kaksi tuntia! Onneksi ensi vuonna koulu siirtyy tänne, niin jää aikaa muuhunkin. Lauantaina käytiin kämppiksen kanssa joululahjaostoksilla ja melkein kaikille löytyi jo jotakin. Vielä on kuitenkin paljon hommaa jäljellä. Rakastan oikeasti joulua tosi paljon! Tuun itse niin hyvälle tuulelle, kun saan suunnitella kaikkea, kortteja ja lahjoja. Parasta on se, kun saa antaa toisille lahjoja. En itse välitä niiiiin paljoa lahjojen saamisesta, mutta kuka nyt voisi kieltää että ei tykkäisi? 

Oon muutenkin huomannut, että elämässä parasta on suunnittelu. Matkojen, juhlien, lahjojen, lomien mitä kaikkea niitä nyt on? Se vaan on niin parasta. Saan yhtä paljon nautintoa suunnittelusta kuin itse toteutuksesta. Tässä viime aikoina on taas pyörinyt mielessä, että mitä sitä elämältä haluaa. Mulla on tällä hetkellä näkymät 2014 jouluun saakka. Silloin pitäisi valmistua, mutta mitä sitten? Mulla ei ole mitään suunnitelmia siitä eteen päin. Töihin luultavasti pitäisi mennä, koska opintolainaa on hyvin käytetty tässä elämiseen. Kuitenkin tiedän jo nyt, että en haluu tehdä loppuelämäni näitä hommia, jos edes alkuunkaan. Tuntuisi niin turhalta jättää nyt koulu kesken, kun jäljellä on enää 1,5 vuotta ja siitäkin harjoitteluun menee 3kk. On niin vaikea tehdä päätöksiä. Se mitä oikeasti haluaisin tehdä työkseni, ei onnistuisi täälä(Etelä-Pohjanmaa) ja se ei ole kovin hyvä palkkaista. Lisäksi on vaikea päästä heti siihen asemaan, johon haluan. Kuuntelenko siis järjen ääntä ja luen itseni ammattiin, jossa on töitä aina vai seuraanko unelmiani? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti