Kateus

Oon tässä miettinyt että, että oon ihan jumalattoman vanha. Tai mitä oon oikeasti elämässäni saavuttanut, on öö... äidinkielen laudatur, yliopistopaikka alalle jonne en ehkä halua, 10 kilon painonlisäys puolessa vuodessa, ja huippuhetkenä kriminologian tentin vitonen (GOD I'm so proud!). Silloin ymmärsin, että  rikollisuuden tutkimus on minua varten... En sitten kyllä muuta. Tai kaikki mun elämän sellaset suuret hetket liittyy jotenkin opiskeluun, rikosoikeuteen tai syömiseen. Tai jos olisin noudattanut samaa käyrää kun kaikki "normaalit" iässäni olevat henkilöt, valmistuisin parin kolmen vuoden kuluttua. Menisin naimisiin ja saisin lapsia. Mulla sama kohtalo on näkyvissä joskus kun olen 40. Tai mikä ihme meni siihen naiseen joka oli ihan tosi hyvä lukiossa, yliopistossa hä? Nyt lojun vaan jossain super G:n (Sanni: nyt puhun laskettelusta, en siitä tietystä kehon osasta=) kotiseuduilla ja mietin, miten hvyin muilla menee. 

Oon kuitenkin ehkä maailman kateellisin ihminen. Tai kulutan n. 80 % ajastani murehtimiseen ja muiden luksuselämän pohtimiseen. Silloin kun en ole kateellinen, käytän saman prosenttiosuuden syömiseen, kuten esim. jotkut v**** antiloopit. Tai vasta viime aikoina oon oppinut olematta aivan kaikelle kateellinen. Tai ainakin uskottelen itselleni niin. Oikeesti mua risoo ihan sairaasti se, jos joku ehtii mun edelle tai on parempi jossain. Toisaalta, kun on kateellinen, saa myös ehkä jotain joskus aikaan. 

On siinä sitten se toinen puolikin. Jos joku tekee jonkun asian paremmin kuin minä, niin silloin yleensä luovutan ja alan syömään. Läheisteni mielestä my issues ovat lähestulkoon sietämättömiä välillä. Ymmärrän kyllä, miltä tuntuu asua jatkuvasti täykkäreiden Edie Brittin kanssa saman katon alla. Toisaalta, tällänen mä oon aina ollut. 

Oikeasti mä oon myös todella ylpeä muiden ihmisten saavutuksista. Tai mä oon ihan tosi ylpeä mun ihanista ja lahjakkaista siskoista, jotka tekee kaiken vaan niin törkeen hyvin. Paitsi välillä. Ja mä oon tosi ylpee myös  mun mielettömän rakkaasta poikaystävästä. Ja itseasiassa oon myös helvetin kateellinen. Mä vaan vihaan sitä, että joku pääsee Turun kauppatieteelliseen vaan trolololololooo-lukemisella, samalla lukumäärällä, minkä mä luen yhteen tenttiin ja saan ykkösen. 

Kateelliset ihmiset on ihan kauheita. Toistaiseksi en kuitenkaan polta teidän taloja, kuten rakas Edie. Ärsyttää silti ihan pirusti. Ei vaan, ehkä tää on vaan mun tapa välittää (itsestäni?)