Heureka ehkä

Tai ei sittenkään. Jotenkin ketuttaa lähteä yksin junailemaan niin pitkäksi aikaa. Nyt hienosti keksin itselleni pikakierroksen Unkarissa, Slovakiassa ja Puolassa, mutta sitten nyt taas joku potuttaa. Tai jotenkin ei jaksaisi junailla niin montaa päivää yksin, junailu on paljon kivempaa kaverin kanssa. Musta on tullut niin mukavuudenhaluinen ja vanha. 

 Tai miksen vaan voisi lähteä Italiaan, jotenkin se on niin lähellä ja kaikkea. Ja rakastan Italiaa. En mä tiedä. Huomenna on pakko päättää ja varata majoituksia. Jotenkin naurettavaa, että mulla on liikaa vaihtoehtoja, minne voisin matkustaa. Tai ei mitään järkeä. Silloin kun olen Suomessa, kamppailen sen kanssa, etten voi vaan yhtäkkiä lähteä toiseen maahan. Nyt kun kaikki on muutaman tunnin päässä, niin ahdistun ja en saa mitään aikaiseksi. Miten voi olla näin vaikeaa. Toisaalta on ihan hyvä, etten tee mitään typeriä ratkaisuja. Tai olen kuitenkin ehkä maailman äkkipikaisin ihminen, ja rahankäyttöni on välillä holtitonta. Silti typerää. Ja vielä typerämpää valitusta. Anteeksi. 

Perheen tanskandoggi leikattiin eilen. Voitte vaan kuvitella, minkä kokoinen kauluri sille laitettiin. Koira ei

melkein mahdu ovesta ulos. Ja sitten kun se vouhottaa niin paljon, niin hirveä kolina kuuluu, ja kaikki vaan kaatuu. No ainakin hyviä merkkejä siitä, ettei leikkauksesta tullut mitään komplikaatioita. Lupaan kirjoittaa huomenna jonkun järkevän blogipäivityksen.