Siis kuin ehkä suurin osa tietää, asun perheessä missä 8v pojalla on Downin syndrooma. Se ei vaikuta menoon yhtään millään tavalla, paitsi että poika oppii vähän hitaammin, ja saa välillä tavallista enemmän kiukkukohtauksia, vähän niinkuin pienempi lapsi. Mutta en ole koko aikana edes ajatellut, että poika olisi jotenkin erilainen. Yleensä kun olen kehitysvammaisten kanssa, ajattelen sitä melkein koko ajan, ja joudun koko ajan miettimään, miten kannattaisi toimia. Perheen poika on kyllä ehkä avoimin ja lämpimin ihminen tämän maan päällä. Ja ihan mielettömän hauska. Poika opettelee juuri lukemaan, ja osaa jo tosi hyvin matikkaa.
Puhe on kyllä välillä hyvinkin epäselvää, ja vanhemmatkaan ei siitä aina selvää saa. Kuitenkin sekin kehittyy koko ajan. Mutta siis on tullut niin hauskoja tilanteita juuri tämän puheen kanssa vastaan, että ne ovat jakamisen arvoisia. Poika osaa tosi hienosti sanoa vaikeita äänteitä, mutta niiden yhdistäminen sanoihin on välillä vaikeaa. Tänään esimerkiksi ruokapöydässä hajoiltiin ihan täysin (8v mukaanlukien), kun näiden tuttavaperheessä asuu Alina, Valentina ja sitten lemmikkinä chinchilla. No siis eka kun pojan piti sanoa Alina, se oli alialialialialialialialina, tai kaikki tuli suusta ihan oikein, mutta vähän liikaa tavuja. Ja sitten kun tuli chinchilla, tuli chichichichichinchilla. Ja sitten Valentina vielä samalla tavalla. Siis niin ihana! Poika on hauska kun se itsekin nauraa näille jutuille, ja meillä on aina tosi hauskaa, kun yritetään opetella ääntämään juttuja oikein. Toinen vaikea sana on jostain syystä Gabel (haarukka). Poika sanoo siis sanoo että babel. No lopputulos on tietysti gababel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti