Niin siis kaikki on taas ihan ketuillaan. Tai pahinta tässä on, että mitään pahaa ei ole edes tapahtunut, on vaan tosi huono fiilis kaikesta. Tai tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja mikään ei mene oikein. Tai mä oon oikeesti hommannut itteni Tiibetiin, mitään poispääsyä ei ole, ei yhtään ihmistä missään, vain p***aa ruokaa kaapit täynnä, lihaa, lihaa, vuoria, lihaa, siis tuun hulluks. Tai en vaan voi ymmärtää, että miten kukaan voi syödä tällästä ruokaa. Tai ok, mä myönnän että olen hieman hifistelijä ruoan suhteen, ja elän paljon kasvisruoalla, mut mä mielummin jätän syömättä kun meen syömään pari vaaleaa leipää kinkulla. Eli siis syön kerran päivässä lämpimän ruoan, ja sitten napsin jotain hedelmiä. Tai kun nää syö vaan virallisesti kunnolla lounaan, tänäänkin tosin ravintolassa, mutta silti. Ja sitten illalla jotain pienempää suolasta, yleensä leipää, jokus jotain piirakkaa tai jotain. Mut siis oikeasti, alan kasvattaan itse jotain salaattia huoneessani. Ja mulla ei todellakaan oo munaa sanoa, että helvetti mä en voi syödä tätä teidän ruokaa, multa tippuu hiukset päästä ja lihon 20 kiloa vappuun mennessä. Ja siis ruoka on kuitenkin ihan tosi hyvää, ainakin usein. Mutta tätä ruokaa ei ole vain luotu mun ruoansulatusjärjestelmälle ja hermoille.
Tuntuu vaan, että oon tehnyt jokaisen valinnan elämässäni väärin. Tällä hetkellä talvi täällä tuntuu maailman suurimmalta virheeltä, en saa tästä oikein mitään irti paitsi kielitaito tietysti karttuu. Joka päivä ihan sama kaava, 8v:n kanssa ihan samat tappelunaiheet, imurointia, koneella istumista. Tottakai on niitä hyviäkin päiviä, ja loistaviä päiviä, mutta silti tuntuu että olis tehnyt tätä jo 4 vuotta putkeen. Tai parhaat päivät täällä on ollu ehdottomasti ne, kun en ole kotona ollut ollenkaan. Olen siis mielummin palloillut yksin Eurooppaa junalla läpi kun ollut mun perheen kanssa. Ja mun perhe on oikeesti tosi kiva, kaikki on tosi ihania ja ystävällisiä. Eikä mulla ole edes minkäänlainen koti-ikävä. Mutta mikä silti mättää?? En vaan ymmärrä. Poikaystäväni totesi vaan tilanteeseen että olen nirso ja mun pitäisi opetella sopeutumaan tilanteisiin. No, ehkä on näinkin, ja mut on todella helppo saada ärsyyntyneeksi.
Mutta silti joku palanen nyt puuttuu. Toivottavasti se löytyisi niinku v***n nopeasti, koska mä oikeesti alan pian olla tosi vihanen ja väsynyt. Ei tarvinnut olla kuin 3 päivää Sveitsin ja Ranskan tourin jälkeen kotona, ja nyt jo tekis mieli no en sano edes mitä tekisi mieli tehdä. Onneksi perheen äiti ehdotti, että pitäisin viikon loman ennen joulua. Tällä hetkellä se kuulostaisi kyllä tosi hyvältä, että voisin vähän matkustella. Suomeen tulemisen olen kyllä melko varmuudella jo hylännyt, koska. No, sitä samaa se sielläkin on. Balkan houkuttaisi. Täytyy nyt katsoa ja täytyy pysytellä visusti raiteilla, tai muuten käy kaikille huonosti. I love my life I love my life. Ehkä 30 vuoden päästä olisin tyytyväineen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti