Tosi moni ystävä ja sukulainen on kysynyt, että miten sä pärjäät noinkin huonolla kielitaidolla itävaltalaisessa perheessä. Eli siis luottamus on ollut kova. Oon lukenut saksaa yläasteen ja lukion, ja kirjoittanut siitä vahvan C:n toissakeväänä. Eli siis mikään mestari en kielessä ikinä ole ollut, ja kokeet ja läksyt on tehty toisella kädellä. En ollut kielen kanssa tekemisissä vuoteen, ja tänne tulin kertaamatta kieltä lähes ollenkaan. Ihan aluksi en ymmärtänyt kielestä yhtään mitään, varsinkin kun perheen isä puhuu ihan hirvittävää tirolilaista saksaa. Samoin perheen 8v pojalla on downin syndrooma, ja puhe on siksi hyvinkin epäselvää välillä, mutta onneksi perheen vanhemmat puhuvat ihan kohtalaista englantia, ja välillä me toimitaankin niin, että mä saatan kysyä jotain asiaa englanniks, ja ne vastaa mulle saksaks, koska sanavarasto niillä on hieman kehno. Tai mulla on mielestäni keskivertoa vahvempi englanti, niin on oikeesti välillä pakko jotain asiaa englanniksi selvittää, kun se tuntuu vain helpommalta. Mutta onneksi mun perhe on tosi ymmärtäväinen ja puhuu englantia aina tarvittaessa!
Kuitenkin pikkuhiljaa on tullut se fiilis, että noi helposti on alkanut käyttää englantia mun kanssa vähän liikaakin, ja musta olis tosi makeeta, jos pikkuhiljaa pystyis alkaa puhumaan pelkkää saksaa. Sillä oikeesti mitä enemmän sitä puhuu, sitä enemmän oppii. Perheen poikaakin alkaa vähitellen ymmärtämään (välillä sen vanhemmatkaan ei ymmärrä sitä!!), tai kun esim. apfen tarkoittaa kämpfen ja ielen tarkoittaa spielen, niin vähemmästäkin sekaisin menee. Kuitenkin asiaa helpottaa se, että poika käyttää aika paljon samoja sanoja, ja nykyään sujuu multa leikkiminenkin ihan mallikkaasti. Hetki kesti tajuta, et huuto ACK! tarkoittaa Jack Sparrow-legoukkoa, mutta nykyään on jo hauskaa.
Oon oikeesti kyllä todella ylpeä, etten päästänyt itseäni helpolla ja mennyt englanninkieliseen maahan. Tai se olis tuntunut siltä, että olis mennyt suomea puhuvaan perheeseen. Samoin on kyllä ihan kiva juttu, ettei suomalaisia au paireja ole lähimaillakaan! Tai saa ottaa yhteyttä jos on!! Meinaa tää kielikylpy puree jo nyt niin lujaa, että jestas sentään, tai alussa en ymmärtänyt yhtään mitään ja nyt jo tosi paljon. Niin ei käy niille auppareille jotka puhuu pelkkää suomea ja englantia ja on koko ajan suomalaisten kanssa! Kun vapuksi palaan kotiin, seuraava projektini on parantaa lukioranskaa. Sit puhuisin sujuvasti viittä kieltä! Matka on tosin pitkä....Mut opiskelkaa kieliä ja käyttäkää niitä! Kaikki osaa englantia tässä maailmassa. Ja mitä enemmän sanoo väärin, sitä enemmän oppii. Nolot tilanteet ei oo niin vaarallisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti